Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote最新文献

{"title":"Testauksella apua tilaryhmien erojen havaitsemiseen","authors":"Anne-Mari Sepponen, Arto Latukka, Alina Sinisalo","doi":"10.33354/smst.73226","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73226","url":null,"abstract":"Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalous -verkkopalvelu (www.luke.fi/taloustohtori/maatalous) on raportointi- ja analyysijärjestelmä, jossa on saatavilla erilaisia maatalouden tunnuslukuja eri luokittelijoittain. Tiedot perustuvat kannattavuuskirjanpidon tuloksiin noin 850 tilalta. Luvut painotetaan koskemaan kaikkia Suomen maa- ja puutarhatiloja, joiden taloudellinen tilakoko on yli 8000 euroa.Taloustohtorissa näytettävät tunnusluvut ovat keskiarvolukuja. Niiden välinen vertailu on hankalaa, koska pelkkien keskiarvojen perusteella ei voida päätellä, ovatko erot merkitseviä. Ryhmien välillä voi näyttää olevan paljonkin eroa keskiarvoissa, mutta jos lukujen taustalla oleva hajonta on suurta, erot saattavat olla vain normaalia vaihtelevuutta. Ja päinvastoin, pienikin ero saattaa olla merkitsevä, jos luvut normaalisti poikkeavat toisistaan hyvin vähän eli ryhmä on hyvin homogeeninen. Jos tutkittavia ryhmiä on useampia, ei myöskään varmuudella voida päätellä, mitkä ryhmistä eroavat muista ja kuinka paljon.Keskilukujen eroja voidaan tutkia tilastollisilla testeillä. Taloustohtori-verkkopalveluun on tuotettu analyysijärjestelmä, joka tutkii ja testaa automaattisesti eroavatko eri ryhmien tulokset toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Näin voidaan esimerkiksi tuotantokustannusraportista tarkastella, missä kustannuserissä on todellisia eroja eri tukialueiden välillä. Tilastollinen testaus ja siihen liittyvien oletusten ja ehtojen tutkiminen suoritetaan automaattisesti Taloustohtorissa SAS-ohjelmistolla ja tuotetaan käyttäjälle helposti tulkittavat merkitsevyystasot. Käyttäjä saa halutessaan tuloksista myös lisätietoja, kuten testien tarkat p-arvot sekä käytettyjen testien nimet, viemällä osoittimen rivin päälle. Jos verrattavia ryhmiä on enemmän kuin kaksi, voidaan ryhmiä tutkia tarkemmin parittaisella testillä, jonka käyttäjä saa esiin valitsemalla rivin hiirellä.Taloustohtori-verkkopalvelua on haluttu kehittää yhä monipuolisemmaksi ja tuottaa konkreettista apua tutkimukselle, päätöksenteolle ja neuvonnalle. Ideana on käyttää vuosittain kerättyä kirjanpitoaineistoa paremmin tuottamalla lisätietoja ja erilaisia analyysimahdollisuuksia Taloustohtorin käyttäjille. Testausjärjestelmän käytettävyyttä ja raportteja on pyritty kehittämään siten, että ne vastaisivat visuaalisesti ja teknisesti parhaiten käyttäjien tarpeisiin.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"100 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"114481216","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Maito-Kurikka koulutushanke","authors":"Matti Ryhänen, Jyrki Rajakorpi, Timo Sipiläinen, Tarja Sandvik","doi":"10.33354/SMST.73224","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73224","url":null,"abstract":"Kurikan kaupungissa Etelä-Pohjanmaalla toteutetaan uusimuotoinen koulutushanke Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston ja Kurikan maaseutupalveluiden yhteistyönä. Hanke perustuu maitotilayrittäjien, Kurikan maaseutupalveluiden ja sidosryhmien esittämiin toiveisiin. Suurin tarve on kehittää kurikkalaisten maitotilayrittäjien liiketoimintaosaamista. Se on keskeisin osa-alue kilpailukyvyn ja taloudellisen tuloksen parantamisessa. Maitotilaa on osattava johtaa yrityksenä, mikä vaatii kokonaisvaltaista johtamisosaamista.Maitotilayrittäjä ei voi erilaistaa tuotettaan, koska meijeri tarvitsee prosesseihinsa tasalaatuista maitoa. Maitotilayrittäjän kilpailustrategiaksi jää alhaisten yksikkökustannusten eli kustannusedun tavoittelu. Tällaisessa kilpailutilanteessa keskeistä on järjestää tuotantoprosessi niin, että tavoitetuotos kyetään tuottamaan minimikustannuksin, jolloin voitto maksimoituu. Maitotilayrittäjä voi järjestää kasvi- ja kotieläintuotannon prosessit monella tavoin kuten itse tehden, urakointina, yhteistyönä, verkostoitumalla tai niitä eri lailla yhdistämällä. Maitotilayrittäjäkohtaisesti ratkaistaan, millainen malli kullekin ja/tai kumppaneille sopii parhaiten. Valittavana on esimerkiksi omien resurssien käyttö, yhteiskoneiden han-kinta, yhteinen työvoima, osaamisen jakaminen ja yhteisyritysten perustaminen.Hankkeella autetaan maitotilayrittäjiä kehittymään yritysjohtajina. Uusin tieto tuodaan heidän saatavilleen. Maitotilayrittäjät kehittävät osaamistaan, oppivat hyödyntämään muiden osaamista, jakavat tietoa sekä vertaisoppivat ja hyödyntävät hyviä käytänteitä. Hankkeen tavoitteena on, että maitotilayrittäjät1)oppivat hyödyntämään alan uusinta tietoa tehokkaasti,2)oppivat viemään tietoa kannattavasti käytäntöön,3)omaksuvat hyviä käytänteitä ja4)muodostavat tarvittaessa yhteistyöverkostoja.Koulutus tapahtuu työpajoissa ja benchmarkingia hyödyntämällä. Maitotilayrittäjät opiskelevat itsenäisesti ja pienryhmissä. Maitotilayrittäjien omista lähtökohdista annetaan pienryhmissä ohjausta siihen, miten he voivat kehittää yritystoimintaansa sekä parantaa kustannustehokkuutta ja kannattavuutta. Asiantuntijat alustavat työpajoissa, jonka jälkeen pienryhmissä pohditaan uuden tiedon hyödyntämistä käytännön maitotilayrittämisessä. Työskentelyn tulokset puretaan yhdessä. Asiantuntijat ovat tukena ohjaten ja sparraten. He valmentavat, antavat palautetta ja auttavat kehittämistyössä. Maitotilayrittäjät laativat ohjaajien avustamana kehittämissuunnitelmia, joita he toteuttavat käytännössä. Benchmarking-matkoilla verkostoidutaan ja etsitään uusia keinoja maitotilayrityksen toiminnan kehittämiseen.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"27 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"129204143","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Kansalliset humalakannat käyttöön – tutkimuksesta taimiksi","authors":"Anna Nukari, Saara Tuohimetsä","doi":"10.33354/smst.73215","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73215","url":null,"abstract":"Humalaa on kasvanut Suomessa luonnonkasvina 7000–8000 vuotta. Nykyään humalaa voi löytää etenkin Etelä- ja Keski-Suomen rantalehdoista luonnonvaraisena tai vanhoista pihapiireistä aiemman viljelyn jäljiltä. Kiinnostus kotimaisten humalakantojen viljelyyn on lisääntynyt pienpanimobuumin myötä. Kotimaisen humalan saatavuus on vähäistä. Kotimaiset aiemmin viljellyt tai villihumalakannat voisivat soveltua viljelyyn, kun taas Suomessa viljelyyn sopivista ulkomaisista humalakannoista ei ole tietoa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) turvataan käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaiden kotimaisten humalageenivarojen saatavuus, edistetään niiden tuotantoa sekä tutkitaan humalakäpyjen laatuominaisuuksia. Lisäksi tavoitteena on kehittää kryosäilytysmenetelmä humalan pitkäaikaissäilytykseen. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt kokoelman suomalaisia humalakantoja. Niitä on ylläpidetty vuodesta 2004 alkaen kasvullisesti Luonnonvarakeskuksen kokoelmissa ulkoistutuksina Jokioisilla ja solukkoviljelminä. Kahdeksan kannoista kasvaa Mustialan maatalousoppilaitoksessa Tammelassa. Vuonna 2016 kansalliseen kokoelmaan valittiin DNA-testauksen perusteella kuusi uutta kantaa eri puolilta Suomea. Kansalliseen säilytykseen valitun humalakokoelman laajuus oli syksyllä 2017 17 kantaa. Suomalaiset humalakannat soveltuvat viljelyyn ja erityisesti oluen aromihumalointiin ja ne ehtivät tuottaa satoa kasvukauden aikana. Eri kantojen koko käyttöarvoa ei vielä täysin tunneta, ja suomalaisia panimohumaliakin tiedetään vähän. Esimerkiksi Halikossa sijaitsevan Wiurilan kartanon humalakantaa on käytetty panimohumalana ja se on valittu uutena kantana säilytettäväksi kansalliseen humalakokoelmaan. Kansallisen humalakokoelman käpyjen α- ja β-happopitoisuuksia ei ole tutkittu kattavasti, esimerkiksi Wiurilan kartanon humalakannan oluentuotanto-ominaisuuksia tai arvoa farmaseuttisten ominaisuuksien osalta ei vielä ole testattu. Suurilla humalantuotantoalueilla mm. Keski-Euroopassa tauti- ja tuholaispaineet ovat niin korkeat, ettei luonnonmukainen tuotanto yleensä ole mahdollista, mikä luo suomalaiselle luomuhumalalle myös vientimarkkinoita. Luonnonvarakeskukseen kerätyt humalakannat on puhdistettu lämpökäsittelyn avulla kasvintuhoojista, virustestattu ja otettu solukkoviljelyyn. Humala-aineistoa lisätään uusia kenttäkokoelmia sekä vanhojen kokoelmien uusimista, kryosäilytystä, tulevia viljelykokeita ja viljelijäyhteistyötä varten. Humalan kryosäilytysmenetelmää kehitetään ja tavoitteena on myöhemmin tallettaa tautipuhdistetut, käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaimmat kotimaiset aineistot kryopankkiin, josta niitä saadaan luovutuskuntoisina mm. kokoelmien uusimista tai viljelyä varten.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"238 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"132275513","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Uusi palvelu Taloustohtorissa - kasvihuonekaasupäästöjen laskenta","authors":"Kristiina Regina, Arto Latukka, A. Lehtonen, Susanna Pitkänen, Mika Sulkava, O. Salminen","doi":"10.33354/SMST.73220","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73220","url":null,"abstract":"Maatalouden tuottamat kasvihuonekaasupäästöt raportoidaan YK:n Ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti osana Suomen kokonaispäästöjä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ohjeiden mukainen päästölaskenta on rakennettu niin, että maankäyttöä, maataloutta ja tilojen energiankäyttöä tarkastellaan erillään toisistaan. Yhteensä kaikki maatalousperäiset päästöt ovat noin 20% Suomen kokonaispäästöistä. Raportointisektorit ylittävä tarkastelu mahdollistaa maatilan tarkastelun kokonaisuutena.Luonnonvarakeskuksen (Luke) Taloustohtori-verkkopalvelu (www.luke.fi/taloustohtori) tarjoaa suuren määrän kannattavuuskirjanpitotilojen tietojen pohjalta laskettuja maa- ja puutarhatalousyritysten tulostietoja. Taloustohtori-järjestelmään rakennettiin verkkopalvelu, joka antaa kannattavuuskirjanpitotiloille mahdollisuuden tarkastella oman tilan kasvihuonekaasulaskelmia ja verrata tuloksia eri tilaryhmien keskiarvotuloksiin. Kuka tahansa pääsee tarkastelemaan tietojen pohjalta yleistettyjä keskiarvotietoja. Uusi verkkopalvelu sisältää maataloussektorin päästöt, turvepeltojen hiilidioksidipäästöt maankäytöstä ja tuotantoon liittyvän energiankäytön päästöt.Uudessa palvelussa kannattavuuskirjanpitotiloille lasketaan kasvihuonekaasupäästöt taannehtivasti vuodesta 2000 lähtien. Kannattavuuskirjanpidon raportointijärjestelmillä nämä tulokset painotetaan yleistettäväksi alueellisiksi keskiarvo- ja kokonaistuloksiksi, joten verkkopalvelu tarjoaa tietoa kaikille maatiloille ja myös maatalouspoliittiselle päätöksenteolle. Myös päästövähennysten taloudellisten vaikutusten tarkastelua voidaan kehittää, koska kannattavuuskirjanpitoaineisto sisältää sekä taloustiedot että tuotantotiedot.Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan reaaliaikaisesti havainto- ja yrityskohtaisesta aineistosta. Suurin osa laskennassa tarvittavista tiedoista on Taloustohtorin tietokannassa. Kasvihuonekaasujen laskenta noudattaa IPCC:n 2006 Guidelines -ohjeistoa ja on yhdenmukainen Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa käytettävien menetelmien kanssa. Kasvihuonekaasuinventaariossa käytettyjä menetelmiä yksinkertaistettiin hieman esimerkiksi käyttämällä keskiarvotietoja tietystä päästölähteestä perustuen raportoituihin päästöihin, jotta järjestelmän ylläpitotyömäärä pysyy kohtuullisena. Näin myöskään laskennassa tarvittava tietomäärä ei nouse kohtuuttoman suureksi.Laskennan lopputuloksena raportoidaan sekä tilakohtaisesti että alueellisesti 1. metaanipäästöt tuotantoeläimistä ja lannasta, 2. dityppioksidipäästöt lannasta ja maaperästä, 3. hiilidioksidipäästöt kalkituksesta, 4. hiilidioksidipäästöt eloperäisten peltojen maaperästä. 5. hiilidioksidipäästöt maatilan energiankäytöstä.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"441 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"125776106","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Nurmen täydennyskylvön vaikutus satoon aukkoisessa kasvustossa","authors":"Maarit Hyrkäs, Sanna Kykkänen, Perttu Virkajärvi, Johanna Kanninen, Jenni Laakso, Panu Korhonen","doi":"10.33354/smst.73217","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73217","url":null,"abstract":"Onnistuneella täydennyskylvöllä voidaan jatkaa nurmen ikää ja alentaa siten perustamiskustannuksia. Vaikutusten ja kannattavuuden kvantitatiivinen mittaaminen on kuitenkin haasteellista mm. lukuisten eri täydennyskylvötekniikoiden ja nurmien vaihtelevan tiheyden vuoksi. Aukkoisen nurmen täydennyskylvön onnistumista pidetään todennäköisempänä kuin tasaisesti harvan. Nurmet Rahaksi –hankkeessa tutkittiin kahdella kokeella nurmen täydennyskylvön vaikutusta sadon määrään ja sulavuuteen aukkoisuudeltaan erilaisissa timotei-nurminatanurmissa.Kokeet toteutettiin Luonnonvarakeskuksen Kuopion toimipaikassa Maaningalla vuosina 2015–2017. Koeasetelmana oli osaruutukoe viidellä toistolla. Pääruutuna oli nurmen aukkoisuus (täystiheä, 15% aukkoja, 28% aukkoja, 40% aukkoja) ja osaruutuna täydennyskylvö/ei täydennyskylvöä. Aukot tehtiin kasvustoon erikokoisia pyöreitä reikiä (halkaisija 20, 30 ja 40 cm) sisältävän muovisapluunan sekä glyfosaatin avulla. Täydennyskylvöt (tim-nn-seos, 12 kg ha-1) tehtiin koeruutukylvökoneella käyttäen vantaita. Ensimmäisessä kokeessa (Koe 1) nurmi perustettiin suojaviljaan keväällä 2013, kasvusto aukotettiin syksyllä 2014 ja täydennyskylvö tehtiin keväisin 2015, 2016 ja 2017. Toisen kokeen (Koe 2) nurmi perustettiin suojaviljaan keväällä 2014, aukotettiin syksyllä 2015 ja täydennyskylvettiin vain kerran keväällä 2016. Sato korjattiin kaksi kertaa vuonna 2015 ja kolme kertaa vuosina 2016 ja 2017. Kokeilta määritettiin ruuduittain sadon kuivapaino sekä rehuarvot. Lisäksi havainnoitiin täydennyskylvön orastumista silmämääräisesti.Keväällä 2015 täydennyskylvö ei onnistunut kunnolla. Ensimmäisessä sadossa täydennyskylvö alensisatoa 260 kg ka ha-1, mikä johtui todennäköisesti vantaiden aiheuttamista vaurioista. Toisessa sadossa satoeroa ei ollut. Keväällä 2016 täydennyskylvö tehtiin molemmille kokeille ja se onnistui hyvin etenkin kokeella 2. Kokeessa 1 täydennyskylvö laski ensimmäistä satoa 130 kg ka ha-1, mutta nosti toista satoa120 kg ka ha-1. Kokeessa 2 täydennyskylvö nosti toista satoa 110 kg ka ha-1. Keväällä 2016 tehdyn täydennyskylvön vaikutus oli kokeella 2 silmämääräisesti havaittavissa nurmen tiheydessä. Vuonna2017 täydennyskylvö nosti ensimmäistä satoa kokeella 2 keskimäärin 340 kg ka ha-1 ja 760 kg ka ha-1, kun aukkoja oli 40%. Toisessa sadossa sadon määrä nousi 280 kg ka ha-1, kun aukkoja oli 40%, mutta laski 210 kg ka ha-1 aukottomalla koejäsenellä. Kokeella 1 vaikutus näkyi lähes merkitsevästi vain toisessa sadossa.Aukkoisuus laski selvästi sadon määrää aukottamista seuraavassa sadossa, mutta vaikutus oli odotettua pienempi myöhemmissä sadoissa. Nurmi kompensoi aukkoisuutta aukkojen laitojen korkeammalla ja rotevammalla kasvustolla. Ilmiötä ei voine yleistää suurempiin aukkoihin. Aukot täyttyivät rikkakasveilla ja aiheuttivat kasvinsuojeluruiskutuksen tarpeen. Täydennyskylvön yksi etu onkin rikkakasvipaineen vähentäminen.Kokeissa havaittu täydennyskylvön vaikutus sadon määrään sekä sulavuuteen oli vähäinen myös silloin, ","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"13 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"127528615","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Miten tuottava lehmä käyttää aikansa? – Tutkimus lehmien ajankäytöstä automaattilypsytiloilla","authors":"Petri Koivisto","doi":"10.33354/smst.73246","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73246","url":null,"abstract":"Maidontuotannon kannattavuuden tehostaminen vaatii koko tuotospotentiaalin tarkastelua. Ruokintaan ja jalostukseen hukataan helposti resursseja, jos olosuhteet eivät ole kunnossa. Tuotoksen paranta- miseksi on tärkeä tietää, kuinka lehmä käyttäytyy ja kuinka eri tuotostason lehmät käyttävät aikansa. Mikä saa lehmän tuottamaan enemmän maitoa? Automaattilypsy myös antaa lehmille mahdollisuuden rytmittää päivänsä, sillä ihminen ei puutu lehmän ajan käyttöön tietoisesti. Tutkimuksissa tuotostason kasvu on vähentänyt lehmien makuuaikaa, mutta joidenkin asiantuntijoiden mukaan makuuajan lisäys lisää maitotuotosta. Tässä tutkimuksessa verrataan kahdella tilalla eri tuotostasoisen lehmän ajankäyttöä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää lehmien ajankäytöstä tuotoseroja selittäviä tekijöitä.Tutkimusta varten kahdelta automaattilypsytilalta valittiin tutkimuskohteiksi kolme lehmää kummaltakin. Lehmät olivat perimältään ja laktaatiovaiheeltaan samantasoisia, mutta tuotostasoltaan erilaisia. Perimää arvioitiin käyttämällä pohjoismaista kokonaisjalostusarvoa vertailutyökaluna. Lehmien käyttäytymistä seurattiin kolme vuorokauden mittaista jaksoa. Seurannassa käytettiin time lapse -videokameroita, jotka nopeuttivat tapahtumat 20 kertaa reaaliaikaa nopeammiksi. Videoilta seurattiin sekä ennalta määriteltyjä toimintoja että yllättäviä tapahtumia. Kaikki yli yhden minuutin mittaiset toiminnot kirjattiin. Seurattavia toimintoja olivat lypsy, syöminen, makaaminen, seisoskelu niin käytävällä kuin parressa, odottelu lypsyrobotille, juominen ja karjaharjan käyttö. Videolta tehtyjen havaintojen perusteella laskettiin lehmien päivittäinen ajankäyttö. Lisäksi huomioitiin toimintajaksojen lukumäärä ja yksittäisten jaksojen kesto. Lypsyrobotilta kerättiin lypsytiedot, joista laskettiin tutkimuspäivien maitotuotokset. Lisäksi kirjattiin havaintoja lehmien sosiaalista asemasta ja ruokinnan vaikutuksesta. Keskimäärin puo- let lehmien ajasta kului makuulla. Neljänneksen vuorokaudesta ne käyttivät syöntiin ja lähes saman ajan seisoskeluun. Loppu aika jäi lypsyyn, juomiseen ja karjaharjan käyttöön. Ensimmäisellä tilalla maitotuotoksen kasvaessa lehmän makuulla viettämä aika vähentyi ja samalla seisoskelu niin parressa kuin käytävällä lisääntyi. Toisella tilalla yhtä suoraviivaista tulosta ei saatu. Makuuaika ei kuitenkaan lisäänynyt tuotoksen kasvaessa. Molemmilla tiloilta saatiin viitteitä siitä, että sosiaalinen asema jossain määrin vaikuttaa tuotostasoon. Seisoskeluajan lisääntyminen ei välttämättä kuitenkaan ole suoraa tuotosta lisäävä tekijä vaan se voi kertoa lehmän kyvystä sopeuttaa toimintaansa epäsuotuisiin olosuhteisiin. Paljolla seisoskelulla on todettu olevan yhteys lisääntyneisiin jalkaongelmiin, joten tilojen välisiä tuloksia verratessa herää kysymys, kärsivätkö korkeatuottoisimmat lehmät huonoissa olosuhteissa? Lehmien tuotokseen ja käyttäytymiseen vaikuttaa niin monta asiaa, että yksiselitteistä vastausta ei varmasti saada koskaan.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"335 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"127577220","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Kokonaisvaltaisella johtamisella kannattavuutta maidontuotantoon T&K -hanke","authors":"Matti Ryhänen, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, Jyrki Rajakorpi","doi":"10.33354/SMST.73223","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73223","url":null,"abstract":"EU:n maatalouspolitiikan uudistus on lisännyt markkinaohjautuvuutta. Maitokiintiöjärjestelmä on poistunut ja kilpailu koventunut. Suomessa on vaikea säilyttää maidon tuottajahinnan ero (lisä) EU:n keskimääräiseen tuottajahintaan sellaisena kuin se aiemmin on ollut. Toimintaympäristön muutoksiin vastaaminen ja kilpailukyvyn parantaminen vaativat maitotilayrityksiltä uusia toimia.Perinteisesti maitotilayritysten toimintaa on kehitetty yksittäisiä tuotantoprosesseja kehittämällä. Neuvontaa on annettu pääsääntöisesti tältä pohjalta. Perinteinen tapa toimia ei enää riitä, vaan tarvitaan yritystoiminnan kehittämistä kokonaisuutena. Osaprosessien kehittäminen on toteutettava yrityskokonaisuutta tukien, jolloin voidaan saavuttaa paras mahdollinen taloudellinen tulos. Maitotilayrityksissä on kehitettävä strategista suunnittelua ja johtamista sekä parannettava maitotilayrittäjien valmiuksia johtaa yritystään kokonaisuutena. Kokonaisvaltaisella johtamisella hallitaan prosesseja ja toimintoja ja tehdään niistä tehokkaasti ja kannattavasti toimiva kokonaisuus.Maitotilayrityksen johtaminen on vaativa ja laaja-alainen tehtävä. Se ulottuu toimintojen ja tuotannonhaarojen tasolta koko maitotilayrityksen tasolle. Nykyaikaisen maitotilayrityksen johtaminen edellyttää vaativien tuotanto- ja johtamisjärjestelmien hallintaa. Tuotantoprosesseja ja toimintoja on johdettava systemaattisesti ja määrätietoisesti. Maitotilayritystä on tarkasteltava kokonaisuutena ja prosessien tehokkuutta on kehitettävä kokonaisuutta tukien. Hankkeessa tuotetaan1) tietoa maitotilayrityksen kokonaisvaltaisesta johtamisesta ja sen kehittämisestä,2) tietoa kokonaisvaltaisen johtamisen merkityksestä tuottavuuden parantamisessa,3) maitotilayrityksen kokonaisvaltaisen johtamisen malli ja4) maitotilayrityksen kokonaisvaltaiseen johtamisen käsikirja.Aineisto hankitaan kirjallisuuden, teemahaastattelujen, työpajatyöskentelyn ja benchmarkingin avulla. Menetelmänä käytetään laadullis-induktiivista analyysiä. Empiirisestä aineistosta lähtien induktiivisella päättelyllä tuotetaan tietoa kokonaisvaltaisen johtamisen olemuksesta. Benchmarkingia tehdään eri alueiden maitotilayritysten välillä. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallia ja käsikirjaa testataan 10–15 maitotilayrityksessä. Palautteen avulla käsikirjan hyödynnettävyyttä ja käyttökelpoisuutta parannetaan. Hankkeella autetaan maitotilayrittäjiä kehittämään yritystoimintaa kokonaisuutena tuottavuutta ja kannattavuutta parantaen.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"13 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"117325866","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Kolmen niiton strategian nurmisäilörehujen tuotantovaikutukset lihanautojen loppukasvatuksessa","authors":"Arto Huuskonen, Maiju Pesonen","doi":"10.33354/smst.73201","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73201","url":null,"abstract":"Tutkimuksella haettiin tietoa kolmen niiton strategian nurmisäilörehujen tuotosvasteista sonnien ruokinnassa. Koe-eläiminä oli 45 simmental-sonnia, jotka kasvatettiin viiden eläimen ryhmäkarsinoissa. Kokeen alkaessa sonnit olivat keskimäärin 328 vuorokauden ikäisiä ja painoivat 475 kg. Eläimet jaettiin satunnaisesti kolmelle eri koeruokinnalla (3 karsinaa ja 15 sonnia / koeruokinta). Koesäilörehut korjattiin Luken Siikajoen toimipisteessä kasvukauden 2015 aikana puhtaasta timoteikasvustosta (lajike Tuure) pyöröpaaleihin noin vuorokausi niiton jälkeen. Ensimmäinen sato korjattiin 25.6., toinen 11.8. ja kolmas 3.10. Säilöntäaineena oli muurahaishappopohjainen AIV-ÄSSÄ, jota annosteltiin 5 litraa / tonni tuoretta ruohoa. Ruokintakokeen kolme koeruokintaa perustuivat edellä mainittuihin kolmen eri korjuukerran säilörehuihin. Koeruokinnat toteutettiin seosrehuruokintana, jossa seoksen kuiva-aineesta 55 % oli säilörehua ja 45 % litistettyä ohraa. Lisäksi huolehdittiin kivennäisten ja vitamiinien saannista. Sonnit saivat seosrehua vapaasti. Korjuuajan sääolosuhteista johtuen ensimmäisen niiton säilörehun kuiva-ainepitoisuus oli matalampi (222 g kg-1) kuin toisen (326 g kg-1) ja kolmannen (314 g kg-1) korjuukerran säilörehuilla. Rehuanalyysitulosten perusteella ensimmäisen, toisen ja kolmannen niiton säilörehujen D-arvot olivat 701, 685 ja 740 g kg-1 kuiva-ainetta ja syönti-indeksit 99, 105 ja 115. Kolmannen niiton säilörehu sisälsi enemmän raakavalkuaista ja vähemmän kuitua ensimmäisen ja toisen niiton säilörehuihin verrattuna. Ruokintakoe kesti 128 vuorokautta, ja sonnit teurastettiin 456 vuorokauden iässä. Sonnien teuraspaino oli keskimäärin 406 kg, lihakkuusluokka U- ja rasvaisuusluokka 2,3. Säilörehun korjuukerta ei vaikuttanut ruhon laatuun. Ensimmäisen ja kolmannen korjuukerran säilörehua saaneiden sonnien kasvut olivat täysin samalla tasolla: elopainon kasvu kokeen aikana keskimäärin 2090 g pv-1 ja nettokasvu 1302 g pv-1. Toisen korjuukerran säilörehua saaneiden sonnien kasvutulokset jäivät noin 10 % muita ryhmiä heikommaksi, ja heikompi kasvutulos selittyi muita ruokintoja matalammalla rehun syönnillä ja sen seurauksena toteutuneella pienemmällä energian saannilla. Tulos on osittain yllättävä, sillä syönti-indeksien vertailussa toisen niiton säilörehu sai ensimmäistä niittoa korkeammat indeksipisteet. Yhtenä mahdollisena selityksenä heikommalle syönnille voisi olla se, että toisen korjuukerran säilörehu on sisältänyt muita niittoja enemmän kasvitautien vioittamaa ja kuollutta kasvustoa. Tämä ei välttämättä ilmene rehuanalyysituloksista, mutta voi heikentää rehun maittavuutta. Kolmannen korjuukerran säilörehun D-arvo ja syönti-indeksi olivat vertailussa olleista säilörehuista selvästi korkeimmat. Tämä ei kuitenkaan realisoitunut tuotantotuloksiin saakka, minkä perusteella voisi olettaa, että rehuanalyysitulokset yliarvioivat kolmannen korjuukerran nurmisäilörehun rehuarvon.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"12 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"133213765","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"A pilot study: consumer acceptability of Polish style cooked sausages containing house cricket flour","authors":"Liisa Keto, T. Stefański, Antti Isokangas, P. Rautio, S. Rokka, A. Pihlanto","doi":"10.33354/smst.73139","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73139","url":null,"abstract":"There is a growing interest on insects as food in Western countries. Currently, EU legislation limits the use of insects as food, however, new regulation coming to force in 2018 will clarify the situation. In the ScenoProt project funded by Strategic Research Council of Finnish Academy insects are considered as potential protein source for human consumption, and therefore, some food technological properties of insects are studied in the project. Scientific research has proven mealworm larvae and silkworm pupae originated protein fraction equal to meat protein in emulsion sausages. Generally, it is also of interest how unfractionated, chitin containing insect flour would affect the sensory properties of sausages. The objective of the present study was to investigate the consumer attitudes to Polish style sausages containing unfractionated house cricket (Acheta domesticus) flour. Lean and fatty meat was purchased from local supplier, and three different sets of smoked and cooked sausages were made. The basic recipe contained pork, water, house cricket flour, nitrite salt, and spices. Salt content of sausages was approx. 1.8%. In the first set 1/5, and in the second and third set approx. 1/6 of lean meat was replaced with house cricket flour. The fat content was approx. 12% in the first and 19–20% in the second and third set of sausages. The third set included ordinary Polish style sausage as a reference. Cooking loss of the sausages was acceptable, below 10%. Odor, texture and taste were evaluated by ordinary consumers (n=26) for the first, by media people (n=34) for the second, and by representatives of food industry (n=17) for the third set. Because of potential allergic reaction in shellfish sensitive people, the consumers were informed about the contents of the sausages. Consumer willingness to eat sausages again was recorded for the first and second set and free comments were collected for all the sets. The evaluation scale had five points (1=extremely negative, 5=extremely positive).Only in the first set the evaluations on odor, texture, and taste of the sausages averaged lower than 3. Even the willingness to eat sausages again was approx. 3. This may reflect the interest of the consumers towards food containing insects in general. The increased fat content in the second and third sets of sausages may be one factor responsible for increase in the valuation of the sensory parameters as Finnish consumers are used to the fat content of around 20 % in cooked sausages. In the third set the control sausages showed slightly higher acceptance for texture than the house cricket sausages. In free comments, dryness, dark colour, floury texture, and liver flavor were most often mentioned. In conclusion, consumers may accept non-fractionated house cricket flour as a sausage ingredient but its strong flavor may limit the level of inclusion or lead towards stronger, masking, spicing in the house cricket sausages.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"12 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"126657165","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Umpikauden karkearehun vaikutus poikimahalvausriskiin","authors":"Annu Palmio, Aura Mikkonen","doi":"10.33354/SMST.73090","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73090","url":null,"abstract":"Poikimahalvaus on yksi yleisimmistä lypsylehmien sairauksista Suomessa. Poikimahalvaukseen sairastuu noin 5% lypsylehmistä ja poikimisen jälkeen subkliinisesta hypokalsemiasta eli piilevästä poikimahalvauksesta kärsii jopa puolet useamman kerran poikineista lehmistä. Piilevä poikimahalvaus ei aiheuta selviä halvausoireita, mutta heikentää lehmän yleiskuntoa ja lisää alttiutta useille sairauksille. Poikimahalvausriskiin vaikuttaa lehmän umpikauden ruokinta. Suomalaiset nurmisäilörehut eivät useinkaan ole kivennäskoostumukseltaan hyviä rehuja ummessa oleville lehmille. Poikimahalvausriskiin vaikuttava kationi-anionitasapaino eli DCAD-arvo (DCAD=(K++ Na+)–(Cl- + S2-)) on nurmisäilörehuun perustuvissa umpikauden dieeteissä tyypillisesti 200–300 mEq kg-1 ka, kun tavoitearvo olisi –50 mEq kg-1 ka. Potentiaalinen karkearehuvaihtoehto nurmisäilörehun tilalle on kokoviljasäilörehu. Kokoviljasäilörehussa kalsium- ja kaliumpitoisuudet sekä DCAD-arvo ovat tyypillisesti nurmisäilörehua matalammat.Luke Maaningalla tehtiin lypsylehmien ruokintakoe, jonka tarkoituksena oli selvittää voidaanko poikimahalvausriskiä pienentää käyttämällä umpikauden ruokinnassa perinteisen nurmisäilörehun sijaan kokoviljasäilörehua. Nurmiruokinta koostui toisen sadon timotei-nurminatasäilörehusta (D-arvo 659 g kg-1 ka). Kokoviljaruokinnassa oli vehnäkokoviljasäilörehua (D-avo 600 g kg-1 ka), jota matalan raakavalkuaispi-toisuuden takia täydennettiin rypsillä. Lisäksi ruokinnat sisälsivät saman määrän umpikauden kivennäistä. Nurmiruokinnalla dieetin DCAD-arvo oli 357 mEq kg-1 ka, kokoviljaruokinnalla 132 mEq kg-1 ka. Kokeessa oli mukana 54 holstein- ja ayshirerotuista lehmää ja hiehoa. Lehmät siirtyivät koeruokinnoille heti umpeen laitettaessa. Hiehot olivat koeruokinnoilla kaksi viimeistä tiineyskuukautta. Ruokinta oli rajoitettu, niin että eläinten energian saanti oli noin 90 MJ pv-1. Kaikki koe-eläimet tunnutettiin samalla tavalla. Veren kalsiumpitoisuuden määrittämistä varten verinäytteet otettiin kaksi viikkoa ennen odotettua poikimista sekä 10-24 tuntia poikimisen jälkeen.Kaikkien koe-eläinten veren kalsiumpitoisuus oli normaalilla tasolla (2.1–2.5 mmol l-1) ennen poikimista otetuissa näytteissä. Poikimisen jälkeen kalsiumpitoisuudet laskivat. Piilevä poikimahalvaus (Ca 1.4–2.0 mmol l-1) oli 15 lehmällä. Yhdellä lehmällä veren kalsiumpitoisuus oli alle kliinisen poikimahalvauksen raja-arvon (<1.4 mmol l-1). Poikimisen jälkeiseen veren kalsiumpitoisuuteen vaikutti odotetusti lehmän poikimakerta, sillä useamman kerran poikineiden kalsiumpitoisuus oli merkittävästi ensikoita matalampi. Umpikauden ruokinnalla ei ollut vaikutusta veren kalsiumpitoisuuteen eikä alkulypsykauden tuotokseen. Poikimisen jälkeistä veren kalsiumpitoisuuden laskua selitti parhaiten alkulypsykauden tuotos; kun ensimmäisen viikon keskimääräinen päivätuotos nousi yhden kilon, niin kalsiumpitoisuus laski 0.02 mmol l-1.Tämän tutkimuksen perusteella kokoviljasäilörehu soveltuu umpikauden ruokintaan, mutta se ei p","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"29 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"129493932","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}