Kansalliset humalakannat käyttöön – tutkimuksesta taimiksi

Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote Pub Date : 2018-07-18 DOI:10.33354/smst.73215

Anna Nukari, Saara Tuohimetsä

{"title":"Kansalliset humalakannat käyttöön – tutkimuksesta taimiksi","authors":"Anna Nukari, Saara Tuohimetsä","doi":"10.33354/smst.73215","DOIUrl":null,"url":null,"abstract":"Humalaa on kasvanut Suomessa luonnonkasvina 7000–8000 vuotta. Nykyään humalaa voi löytää etenkin Etelä- ja Keski-Suomen rantalehdoista luonnonvaraisena tai vanhoista pihapiireistä aiemman viljelyn jäljiltä. Kiinnostus kotimaisten humalakantojen viljelyyn on lisääntynyt pienpanimobuumin myötä. Kotimaisen humalan saatavuus on vähäistä. Kotimaiset aiemmin viljellyt tai villihumalakannat voisivat soveltua viljelyyn, kun taas Suomessa viljelyyn sopivista ulkomaisista humalakannoista ei ole tietoa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) turvataan käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaiden kotimaisten humalageenivarojen saatavuus, edistetään niiden tuotantoa sekä tutkitaan humalakäpyjen laatuominaisuuksia. Lisäksi tavoitteena on kehittää kryosäilytysmenetelmä humalan pitkäaikaissäilytykseen. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt kokoelman suomalaisia humalakantoja. Niitä on ylläpidetty vuodesta 2004 alkaen kasvullisesti Luonnonvarakeskuksen kokoelmissa ulkoistutuksina Jokioisilla ja solukkoviljelminä. Kahdeksan kannoista kasvaa Mustialan maatalousoppilaitoksessa Tammelassa. Vuonna 2016 kansalliseen kokoelmaan valittiin DNA-testauksen perusteella kuusi uutta kantaa eri puolilta Suomea. Kansalliseen säilytykseen valitun humalakokoelman laajuus oli syksyllä 2017 17 kantaa. Suomalaiset humalakannat soveltuvat viljelyyn ja erityisesti oluen aromihumalointiin ja ne ehtivät tuottaa satoa kasvukauden aikana. Eri kantojen koko käyttöarvoa ei vielä täysin tunneta, ja suomalaisia panimohumaliakin tiedetään vähän. Esimerkiksi Halikossa sijaitsevan Wiurilan kartanon humalakantaa on käytetty panimohumalana ja se on valittu uutena kantana säilytettäväksi kansalliseen humalakokoelmaan. Kansallisen humalakokoelman käpyjen α- ja β-happopitoisuuksia ei ole tutkittu kattavasti, esimerkiksi Wiurilan kartanon humalakannan oluentuotanto-ominaisuuksia tai arvoa farmaseuttisten ominaisuuksien osalta ei vielä ole testattu. Suurilla humalantuotantoalueilla mm. Keski-Euroopassa tauti- ja tuholaispaineet ovat niin korkeat, ettei luonnonmukainen tuotanto yleensä ole mahdollista, mikä luo suomalaiselle luomuhumalalle myös vientimarkkinoita. Luonnonvarakeskukseen kerätyt humalakannat on puhdistettu lämpökäsittelyn avulla kasvintuhoojista, virustestattu ja otettu solukkoviljelyyn. Humala-aineistoa lisätään uusia kenttäkokoelmia sekä vanhojen kokoelmien uusimista, kryosäilytystä, tulevia viljelykokeita ja viljelijäyhteistyötä varten. Humalan kryosäilytysmenetelmää kehitetään ja tavoitteena on myöhemmin tallettaa tautipuhdistetut, käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaimmat kotimaiset aineistot kryopankkiin, josta niitä saadaan luovutuskuntoisina mm. kokoelmien uusimista tai viljelyä varten.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"238 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0000,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":"0","resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":null,"PeriodicalName":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","FirstCategoryId":"1085","ListUrlMain":"https://doi.org/10.33354/smst.73215","RegionNum":0,"RegionCategory":null,"ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":null,"EPubDate":"","PubModel":"","JCR":"","JCRName":"","Score":null,"Total":0}

引用次数: 0

Abstract

Humalaa on kasvanut Suomessa luonnonkasvina 7000–8000 vuotta. Nykyään humalaa voi löytää etenkin Etelä- ja Keski-Suomen rantalehdoista luonnonvaraisena tai vanhoista pihapiireistä aiemman viljelyn jäljiltä. Kiinnostus kotimaisten humalakantojen viljelyyn on lisääntynyt pienpanimobuumin myötä. Kotimaisen humalan saatavuus on vähäistä. Kotimaiset aiemmin viljellyt tai villihumalakannat voisivat soveltua viljelyyn, kun taas Suomessa viljelyyn sopivista ulkomaisista humalakannoista ei ole tietoa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) turvataan käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaiden kotimaisten humalageenivarojen saatavuus, edistetään niiden tuotantoa sekä tutkitaan humalakäpyjen laatuominaisuuksia. Lisäksi tavoitteena on kehittää kryosäilytysmenetelmä humalan pitkäaikaissäilytykseen. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma on kerännyt kokoelman suomalaisia humalakantoja. Niitä on ylläpidetty vuodesta 2004 alkaen kasvullisesti Luonnonvarakeskuksen kokoelmissa ulkoistutuksina Jokioisilla ja solukkoviljelminä. Kahdeksan kannoista kasvaa Mustialan maatalousoppilaitoksessa Tammelassa. Vuonna 2016 kansalliseen kokoelmaan valittiin DNA-testauksen perusteella kuusi uutta kantaa eri puolilta Suomea. Kansalliseen säilytykseen valitun humalakokoelman laajuus oli syksyllä 2017 17 kantaa. Suomalaiset humalakannat soveltuvat viljelyyn ja erityisesti oluen aromihumalointiin ja ne ehtivät tuottaa satoa kasvukauden aikana. Eri kantojen koko käyttöarvoa ei vielä täysin tunneta, ja suomalaisia panimohumaliakin tiedetään vähän. Esimerkiksi Halikossa sijaitsevan Wiurilan kartanon humalakantaa on käytetty panimohumalana ja se on valittu uutena kantana säilytettäväksi kansalliseen humalakokoelmaan. Kansallisen humalakokoelman käpyjen α- ja β-happopitoisuuksia ei ole tutkittu kattavasti, esimerkiksi Wiurilan kartanon humalakannan oluentuotanto-ominaisuuksia tai arvoa farmaseuttisten ominaisuuksien osalta ei vielä ole testattu. Suurilla humalantuotantoalueilla mm. Keski-Euroopassa tauti- ja tuholaispaineet ovat niin korkeat, ettei luonnonmukainen tuotanto yleensä ole mahdollista, mikä luo suomalaiselle luomuhumalalle myös vientimarkkinoita. Luonnonvarakeskukseen kerätyt humalakannat on puhdistettu lämpökäsittelyn avulla kasvintuhoojista, virustestattu ja otettu solukkoviljelyyn. Humala-aineistoa lisätään uusia kenttäkokoelmia sekä vanhojen kokoelmien uusimista, kryosäilytystä, tulevia viljelykokeita ja viljelijäyhteistyötä varten. Humalan kryosäilytysmenetelmää kehitetään ja tavoitteena on myöhemmin tallettaa tautipuhdistetut, käytännön hyödyntämisen kannalta arvokkaimmat kotimaiset aineistot kryopankkiin, josta niitä saadaan luovutuskuntoisina mm. kokoelmien uusimista tai viljelyä varten.

查看原文本刊更多论文

啤酒花作为一种天然植物在芬兰已经生长了7000-8000年。如今，啤酒花可以在野外找到，尤其是在芬兰南部和中部的海岸边，或者在以前种植过啤酒花的旧农田里。随着微型啤酒酿造业的蓬勃发展，人们对本地酒花种植的兴趣也日益浓厚。国产酒花的供应有限。虽然过去种植过的国内酒花品种或野生酒花品种可能适合种植，但没有适合在芬兰种植的外国酒花品种的信息。芬兰自然资源研究所（Luke）正在努力确保具有高实用价值的国产酒花基因的可用性，促进其生产，并研究酒花球果的质量特征。其目的还在于开发一种低温保存方法，用于酒花的长期储存。国家植物遗传资源计划收集了一批芬兰酒花品系。自2004年以来，这些菌株一直在芬兰自然资源研究所（Natural Resources Institute Finland）进行无性繁殖，作为约基奥斯（Jokiois）的外植体和细胞培养物。其中8个菌株在塔梅拉（Tammela）的穆斯蒂亚拉（Mustiala）农业学院（Mustiala Agricultural College）种植。2016年，根据DNA测试结果，从芬兰不同地区选取了6个新菌株作为国家菌种保藏。2017年秋季，被选入国家酒花品种库的酒花共有17个品系。芬兰的酒花品系适合种植，特别是用于啤酒香味酒花的种植，而且它们在生长季节有时间生产作物。不同品系的全部使用价值尚不完全清楚，人们对芬兰酿造啤酒花的了解也很少。例如，哈里科（Haliko）的维乌里拉（Wiurila）庄园已经被用作酿造酒花，并被选为国家酒花收藏的新品系。国家酒花收藏中的酒花锥体中的α-和β-酸含量还没有得到广泛的研究，例如啤酒的生产特性或威乌里拉庄园酒花的药用价值还没有得到测试。在中欧等大型酒花产区，病虫害压力非常大，一般不可能进行有机生产，这也为芬兰的有机酒花创造了出口市场。自然资源中心收集的酒花种群经过热处理以去除害虫、病毒检测并用于细胞培养。酒花材料正被添加到新的田间采集中，并用于更新旧的采集、低温保存、未来的田间试验和农民合作。将开发酒花的低温保存技术，目的是以后将最有价值的国内材料（已清除病虫害，可供实际使用）存入低温保存库，供捐赠之用，例如用于收集更新或种植。

本文章由计算机程序翻译，如有差异，请以英文原文为准。

求助全文

约1分钟内获得全文求助全文

来源期刊

Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote

自引率

0.00%

发文量