Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote最新文献

{"title":"Työn tehokkuuden määrittäminen ja vertailtavuus loppukasvattamoissa – Case-tutkimus kahdessa loppukasvattamossa","authors":"Saana Tanskanen","doi":"10.33354/SMST.73248","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73248","url":null,"abstract":"Naudanlihantuotannon kannattavuutta voidaan parantaa tehostamalla tuotantoa. Parantamalla työn tuottavuutta voidaan samalla työmäärällä hoitaa suurempi eläinmäärä. Lihantuotannossa ei kuitenkaan ole yleisesti käytössä työn tehokkuutta kuvaavaa yksikköä. Tutkimuksessa lanseerattiin uusi lihantuotantoon suunniteltu tehokkuusyksikkö tuotetut lihakilot per tehty kotieläintyön työtunti (kg h-1). Työssä selvitettiin, miten hyvin edellä mainittu yksikkö kuvaa case-tilojen tehokkuutta. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastatteluita ja videokuvaamista. Haastattelut tehtiin puhelimitse neljälle eri tilalle etukäteen laadittua kysymyspohjaa apuna käyttäen syys-lokakuussa 2016. Haastattelujen perusteella neljästä yhteistyötilasta valittiin kaksi case-tiloiksi. Varsinaiset työaikamittaukset case-tiloilla tehtiin videokuvaamalla päivittäiset eläintenhoitotyöt videokameran ja GoPro-kameran avulla lokakuussa 2016 ja tammikuussa 2017. Videoidut työvaiheet listattiin Excel-taulukkoon, jolloin saatiin selville päivittäisiin työvaiheisiin kulunut työaika. Harvemmin toistuviin eläintenhoitotöihin kulunut työaika selvitettiin teemahaastatteluiden avulla. Molemmilla tiloilla eniten työaikaa kului päivittäisiin rutiinitöihin. Eniten työaikaa kului ruokintaan eli tässä tapauksessa seosrehun valmistamiseen, jakamiseen sekä siirtymiin ruokinnan aikana. Ruokinta vei tilalla A 45% ja tilalla B 41% kaikista kotieläintyön työtunneista. Harvemmin toistuvista töistä eniten vuosityöaikaa kului molemmilla tiloilla karsinoiden pesuun ja desinfiointiin. Tehokkuus oli parempi tilalla A kuin tilalla B vaikka tilalla A on pidempi kasvatusaika (20,8 kuukautta) kuin tilalla B (18 kuukautta). Tulokseen vaikuttivat teuraspaino, tilan koko, eläinmäärä ja tehdyn työn suunnitelmallisuus ja yksinkertaisuus. Yhtä kotieläintyön työtuntia kohden tuotettiin lihaa tilalla A 82,3 kg ja tilalla B 57,7 kg. Molemmilla tiloilla työn tuottavuus on erittäin hyvä vertailuaineistoon verrattuna, jossa vaihteluväli on 3–80 kg h-1. Tehokkuuserot loppukasvattamoissa ovat suuria. Työt on kuitenkin mahdollista tehdä tehokkaasti ilman, että tuotannon laatu heikkenee. Työn tehokkuutta pystytään parantamaan kiinnittämällä huomiota työvaiheiden järkevyyteen ja yksinkertaisuuteen. Tämän työn jatkotutkimuksena voidaan tutkia muiden lihantuotannon tuotantosuuntien tehokkuutta ja tässä työssä lanseeratun tehokkuusyksikön käyttömahdollisuutta. Lisäksi voitaisiin vertailla taloudellisen kannattavuuden ja työn tehokkuuden välistä suhdetta lihantuotannossa. Jatkotutkimuksen aihe voisi olla myös tehokkuusyksikön kehittäminen myös muihin tuotantosuuntiin, esimerkiksi kasvintuotantoon, jossa yksikkö voisi olla tuotetut viljakilot/tehty työtunti.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"59 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"114557667","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Onko tuoreen puun poltosta hyötyä maatilametsänomistajalle? Tuoreen energiarangan hankintalogistiikan ja polton kehittäminen","authors":"J. Lahti, Risto Lauhanen, Raimo S. Timonen, Jouko Laasasenaho, Alpo Kitinoja","doi":"10.33354/SMST.73235","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73235","url":null,"abstract":"Puupolttoaineet ovat Suomen tärkein uusiutuvan energian lähde, niiden osuus koko maan energian ko-konaiskulutuksesta alkuvuonna 2015 oli 26%, kun uusiutuvien energiamuotojen yhteenlaskettu osuus oli 35%. Kiinteiden puupolttoaineiden kokonaistilavuudesta noin 40% oli metsähaketta, loput muodos-tuivat metsäteollisuuden sivutuotepuusta, kuten kuoresta, purusta ja teollisuuden puutähdehakkeesta.Lämpölaitoksissa käytettävän metsähakkeen poltto-ominaisuuksien on katsottu olevan sitä parempia, mitä kuivempaa hake on. Vallitsevaan tapaan hyödyntää metsäenergiaa kuivatuksineen ja varastointeineen liittyy kuitenkin tehottomuutta. Hakkuun ja puuenergian lopullisen käytön välinen aika huomioiden vielä haketuksen jälkeinen varastointiaika lähellä käyttöpaikkaa voi olla lähellä kahta vuotta. Välivarastossa pitkään varastoidusta puusta aiheutuu yrittäjälle sitoutuneen pääoman osalta korkomenoja. Toisaalta pitkään varastossa olevan puun lämpöarvo alkaa alentua luontaisen maatumisprosessin takia. Esimerkiksi rankapuulle on siihen tienvarsivarastossa jo sitoutunut kantohinnassa, organisaatiokuluissa, hakkuussa ja metsäkuljetuksessa noin 30 € m-3 pääomaa. Viiden prosentin korkotaso aiheuttaa siis vuositasolla korkomenoja 1,5 € m-3, mistä suurien varastojen osalta aiheutuu lämpöyrittäjälle huomattava menoerä. Tämän vuoksi olisi kustannustehokkainta saada energiapuu mahdollisimman pian käyttöön nopealla kierrolla.Kauhavan Kaukolämpö Oy:n lämpölaitoksella on kokeiltu tuoreen metsähakkeen käyttöä lämmöntuotannossa. Kyseinen 10 MW:n lämpölaitos on varustettu kondensoivalla savukaasujen pesu- ja lämmöntalteenottojärjestelmällä. Käytännön kokeissa on havaittu laitoksen yhteenlasketun lämpötehon nousseen ja hakekulutuksen vähentyneen tuoreen hakkeen käytön aikana vastaavaan kuivatettuun energia-ainekseen verrattuna. Lisäteho on ollut jopa yli 30% kattilatehoon verrattuna. Palamislämpötilat ovat korkeat ja savukaasujen häkäpitoisuus pieni.Saavutetulle tehonlisäykselle on löydettävissä ainakin kaksi selitystä. Tuoreesta ja jäätyneestä puusta ei ole lyhyen varastoinnin aikana ehtinyt haihtua korkean energiapotentiaalin omaavia haihtuvia uuteaineita, ja toisaalta kosteata puuta poltettaessa savukaasuihin siirtyvä kosteus toimii tehokkaana lämmönsiirtäjänä savukaasuja pestäessä. Uuteaineiden polttamisessa vapautuva energia riittää korvaamaan tuoreen puun kosteuden haihduttamisen, mikäli nämä uuteaineet eivät haihdu puusta ennen polttoa ja läm-möntalteenottojärjestelmä ottaa vesihöyryn varastoiman energian talteen lämpövoimana hyödynnettäväksi.Tuoreen metsäenergian käyttö saa aikaan muutoksia metsäenergian hinnanmuodostuksessa ja logistisissa käytänteissä sekä korjuun että varastoinnin osalta. TUOHI-hankkeessa tutkitaan, miten varastointiajat vaikuttavat uuteaineiden pitoisuuksiin ja siten lämpöarvoon. Kauhavalla toteutettu nopea energiapuun hankintaketju, moderni polttotekniikka ja savukaasujen lämmöntalteenotto mahdollistavat puuperäisten polttoaineiden hyödyntämisen entistä p","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"68 3 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"124103496","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Sienijuuri vähentää mansikan fosforilannoitustarvetta","authors":"Kalle Hoppula, Kati Hoppula, Anu Räty, Juho Hautsalo, Janne Ylijoki, Jukka Kemppainen, Mauritz Vestberg","doi":"10.33354/SMST.73156","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73156","url":null,"abstract":"Sienijuuriymppäys keinotekoiseen kasvualustaan sekä peltomaan luontainen sienijuuri edistivät merkitsevästi mansikan kasvua alhaisilla fosforitasoilla astiakokeissa. Myös peltokokeissa mansikka sai sienijuurisymbioosin avulla fosforiköyhästä, karkeasta kivennäismaasta riittävän määrän fosforia, jotta kykeni täysipainoiseen kasvuun ja sadontuottoon ilman fosforilannoitusta kolmen viljelyvuoden aikana.Luke Sotkamon kolmivuotinen peltokoe perustettiin fosforiköyhälle lohkolle (mHe / mhsHHt) vuonna 2014. Fosforipitoisuus ennen lannoitusta oli keskimäärin 3,1 mg l-1. Fosforilannoitus annettiin pitoisuuksilla 30/15, 60/30 ja 90/45 kg P ha-1, joista ensimmäinen vuosi rakeisena ja muut vuodet nestemäi-senä. P0 kontrollina toimi fosforilannoittamaton peltomaa.Luke Laukaan kaksivuotisessa astiakokeessa vuonna 2014 käytettiin kasvualustaseosta, jonka fosfori-pitoisuus ennen lannoitusta oli 0 mg l-1. Muut fosforitasot olivat 10, 20, 30 ja 50 mg l-1. Kasvualustalle tehtiin ymppäyskäsittely (Myko-Ymppi®) ja kontrollina toimi ymppäämätön kasvualusta. Vuonna 2015 käytettiin luontaista sienijuurta sisältävää peltomaata (mhsHHt), jonka fosforipitoisuus oli 4,9 mg l-1. Muut fosforitasot olivat 10, 20 ja 40 mg l-1. Kontrollina toimi höyrytetty peltomaa. Muiden ravinteiden riittävä saanti turvattiin pelto- ja astiakokeissa lannoittein. Koetaimina käytettiin mikrolisättyä, jatkuvasatoista Ria-lajiketta, joka tuotti jo istutusvuonna satoa.Fosforilannoitus ei vaikuttanut myönteisesti peltokokeen sadontuottoon. Lannoittamattomaan kontrollikäsittelyyn nähden fosforilannoituskäsittelyt tuottivat tilastollisesti analysoituna joko heikomman tai yhtä suuren sadon. Istutusvuonna mansikka näytti lisäksi hyötyvän alhaisesta fosforipitoisuudesta tuottamalla enemmän juuri- ja lehtimassaa kuin runsaan fosforilannoituksen saaneet taimet. Sienijuuren kolonisaatioanalyysit osoittivat, että edellytykset mansikan sienijuurisymbioosiin olivat olemassa kaikilla peltokokeen lannoitustasoilla jo istutusvuonna.Astiakokeiden turvepohjaisessa kasvualustassa fosforilannoitus 20 mg l-1 toi parhaan sadon eikä sienijuuren lisäyksellä ollut merkitsevää vaikutusta. Sienijuurta sisältävässä peltomaassa fosforipitoisuus 5 mg l-1 riitti kuitenkin tuottamaan muita käsittelyjä vastaavan sadon. Sienijuuri edisti mansikan kasvua alhaisilla fosforitasoilla kasvualustasta riippumatta. Sienijuurettomat mansikat jäivät kuivapainoltaan selvästi muita heikommiksi, kun fosforia oli vähän tarjolla. Sienijuuri aikaisti myös kukinnan alkua ja voimisti rönsyntuottoa.Tutkimus oli osa Makeran rahoittamaa Vihannesten ja marjakasvien tasapainoinen N- ja P-lannoitus ja ravinnepäästöjen vähentäminen –hanketta","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"193 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"133146261","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Antibioottien vaikutus lietelannan metaanintuottoon","authors":"Satu Ervasti, Sari Luostarinen, Minna Hartonen, Iida Loivamaa, Pertti Koivisto","doi":"10.33354/SMST.73194","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73194","url":null,"abstract":"Mikrobilääkkeille resistenttien bakteerikantojen yleistyminen on kasvava maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimillä on useisiin muihin maihin nähden vähäistä, mutta silti potentiaalinen riski. Lääkittyjen eläinten lantaan erittyy mikrobilääkejäämiä ja resistenttejä bakteerikantoja, ja lannan lannoitekäyttö voikin olla riski niiden leviämiseen peltoon ja edelleen luontoympäristöön. Lannan tehokas käyttö edistää ravinnekiertoa maataloudessa ja Suomikin tavoittelee lisää lannan prosessointia. Keskitetyistä laitoksista lääkejäämät ja resistentit bakteerikannat voivat levitä entistä laajemmalle. Toisaalta prosessointi voi mahdollistaa lääkejäämien ja resistenttien kantojen tuhoutumisen. Biokaasuprosessi mahdollistaa yhtäaikaisen lannan ravinteiden ja energian hyödyntämisen. Mikrobilääkkeet voivat kuitenkin häiritä sen mikrobiologiaa. Toisaalta lääkeaineet voivat myös hajota täysin tai osin prosessin aikana. Kahden Suomessa yleisesti eläinlääkityksessä käytetyn antibiootin, oksitetrasykliinin ja siprofloksasiinin, vaikutusta lypsykarjan lietelannan metaanintuottoon tutkittiin eri pitoisuuksina ja seoksina. Kokeella sel-vitettiin, miten ja millä pitoisuuksilla antibiootit vaikuttavat metaanintuottoa alentavasti. Tutkimus toteutettiin 30 vrk panostoimisella kokeella käyttäen automatisoitua metaanipotentiaalin mit-tauslaitteistoa AMPTS II (Bioprocess Control AB, Ruotsi). Kokeessa seurattiin lypsykarjan lietelannan hajoamista ja ymppinä oli maatilan biokaasulaitoksenmädäte. Antibiootit lisättiin lannan ja ympin seokseen vesiliuoksina. Kokeessa oli 14 koejäsentä. Lietelantakontrollin ja pelkän ympin lisäksi oli 12 erilaisia antibioottikäsittelyjä: 4 oksitetrasykliinipitoisuutta (10–500 mg kg-1), 4 siprofloksasiinipitoisuutta (2–50 mg kg-1) sekä 4 seosta, joissa siprofloksasiinipitoisuus oli 10 ja 20 mg kg-1 ja oksitetrasykliinipitoisuus 50 ja 100 mg kg-1. Lietelannan metaanipotentiaali oli 218 m3CH4 MgVS-1 (kontrolli). Eniten lannan hajoamista esti oksitetra-sykliinipitoisuus 500 mg kg-1, joka tuotti metaania 48% vähemmän, 105 m3CH4 MgVS-1. Oksitetrasykliinin pitoisuudella 10 mg kg-1 ei havaittu vaikutusta metaanintuottoon, mutta seuraavaksi suuremmalla annoksella 50 mg kg-1 metaanintuotto heikkeni selvästi (170 m3CH4 MgVS-1). Samoin siprofloksasiinin pienimmällä annoksella 2 mg kg-1 ei vaikutusta havaittu, mutta 10 mg kg-1 vähensi metaanintuottoa (197 m3CH4 MgVS-1). Seoskäsittelyiden pienimmällä tutkitulla pitoisuusyhdistelmällä (oksitetrasykliini 50 mg kg-1 + siprofloksasiini 10 mg kg-1) metaanintuotto oli 161 m3CH4 MgVS-1. Antibioottien vaikutus metaanintuottoon oli selkeä tiettyjen pitoisuuksien ylittyessä; mitä suurempi antibioottiannostus oli, sitä vähemmän metaania muodostui. Tutkitut antibioottipitoisuudet olivat kuitenkin selvästi korkeampia kuin suomalaisessa lypsykarjan lietelannassa samassa tutkimuksessa havaittiin (oksi-tetrasykliini 5 μg kg-1, siprofloksasiini alle määritysrajan 3 μg kg-1). Näillä pitoisuuksilla","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"34 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"121418904","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Alueiden välillä eroja hevosyrityksissä","authors":"Markku Saastamoinen","doi":"10.33354/smst.73199","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73199","url":null,"abstract":"Muuttuvan hevosalan yritysten toimintaa ja tulevaisuutta selvitettiin yrityksille suunnatulla ”Hevosyrit-täjyys2017” -kyselyllä Uudistuva hevostalous -hankkeessa. Kaikki hevosyritykset eri puolilla Suomea eivät ole samanlaisia; eroja on toimintamuodossa, kannattavuudessa, investoinneissa ja tulevaisuuden näkymissä. Pohjoisen Suomen yritykset poikkeavat selvimmin muualla maassa toimivista hevosyrityksistä. Ne kytkevät toimintaansa kiinteästi matkailuun ja matkailupalveluihin. Tämä näkyi tuloksissa muuta maata suurempina investoineina osaamiseen ja toimintaympäristön kehittämiseen. Lounais- ja Etelä-Suomessa merkittävimmät toimintamuodot liittyvät ratsastus- ja hevosten hoitopalveluiden tuottamiseen ja hevoskasvatukseen. Liikevaihdoltaan suurimmat yritykset sijaitsevat Etelä-Suomessa (ka 83 100 €) ja pienimmät Pohjanmaalla (49 900 €). Suurimmillaan hevosyritysten liikevaihdot ovat yli 500 000 euroa. Liikevaihdot kasvoivat vv. 2013–2016 koko maassa, eniten Pohjois-Suomessa, jossa kasvu oli yli 20 %. Muutoinkin yritysten tulevaisuuden näkymät näyttävät olevan Pohjois-Suomessa paremmat kuin muualla, esimerkiksi kannattavuus 5-portaisella asteikolla mitattuna (3.18 vs. 2.95). Pohjois-Suomessa luotetaan palveluiden erilaisuuteen ja erikoistumiseen. Kasvutavoitteita oli myös Etelä- ja Lounais-Suomen yrityksillä, sen sijaan Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla supistavia yrityksiä on enemmän kuin muualla Suomessa. Kasvuhakuisimpia ja menestyneimpiä ovat suuret ja toisaalta lyhyen toimintahistorian omaavat yritykset. Kannattavuushakuisinta toiminta näyttää olevan Lounais-Suo-messa, Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa. Suurimmat investoinnit viimeisen 5 vuoden aikana on tehty Etelä-, Lounais- ja Pohjois-Suomessa, suuruudeltaan keskimäärin 110–120 000 €. Itä-Suomessa keski-määräiset investoinnit olivat vain 47 000 €. Materiaaliset investoinnit kohdistuivat selkeästi hevosten pito-olosuhteiden parantamiseen kuten ulkoilu- ja harjoittelualueisiin. Tallit ja laitteet olivat myös investointikohteina, Etelä- ja Pohjois-Suomessa lisäksi asiakastilat. Itä-Suomessa 20% yrityksistä ei teh-nyt lainkaan investointeja. Hevosalan yritystoimintaan siirrytään varsin usein harrastuksen kautta. Suurinta kiinnostus siirtyä harrastuksesta yritystoimintaan on Pohjanmaalla, jossa 57%:lla vastanneista harrastajista oli kiinnostusta yrittämiseen ja 50%:lla konkreettisia suunnitelmia. Myös Pohjois-Suomessa yrityssuunnitelmia oli suurella joukolla, eli 2/3:lla tähän vastanneista. Kyselyssä haluttiin saada tietoa myös yrittäjien jaksamisesta ja motivaatiosta. Yleisesti ottaen nämä molemmat olivat hyviä, mutta niiden indikaattorit olivat parhaimmat Etelä- ja Pohjois-Suomen yrityksissä, ja huonoimmat Itä-Suomessa, jossa etenkin työhyvinvointi ja motivaatio olivat alhaisempia kuin muualla. Tällä näytti olevan jonkin-lainen yhteys osaamiseen panostamisen ja yritysten kannattavuuteen.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"103 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"122317231","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Työn tehokkuus osana kannattavaa lypsykarjataloutta - Case-tutkimus kahdella pohjoissavolaisella lypsykarjatilalla","authors":"Anne Manninen, Riikka Lappalainen","doi":"10.33354/smst.73154","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73154","url":null,"abstract":"Lypsykarjatilojen taloudellinen tilanne on muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana merkittävästi. Maitomarkkinoilla kysyntä ja tarjonta eivät ole tasapainossa maitokiintiöiden poistumisesta ja Venäjän toiminnasta johtuen. Koska tuottajat eivät voi itse vaikuttaa tuottamansa maidon markkinahintaan, täytyy tuotantoa pyrkiä optimoimaan markkinahintaa vastaavaksi. Tuotannon volyymin kasvattaminen on yksi keino parantaa tuottavuutta ja alentaa yksikkökustannuksia. Tässä tapaustutkimuksessa selvitettiin työnkäytön tehokkuuden vaikutusta suomalaisen lypsykarjatilan talouteen. Vastausta etsitään kysymykseen parantaako tehokas työskentely lypsykarjatilan kannattavuutta. Tutkimukseen osallistui kaksi pohjoissavolaista pitkälle automatisoitua lypsykarjatilaa, toisella tilalla on kaksi ja toisella kolme lypsyrobottia. Molemmilla tiloilla on täydennetty seosrehuruokinta. Tutkimusaineistoa koottiin haastatteluin, työaikamittauksin ja vuoden 2014 kirjanpidosta, ajankäyttöä mitattiin tasavälihavainnointimenetelmällä. Navetalla päivittäin kuluvaa aika eritellään lypsyyn, ruokintaan, puhdistukseen ja muihin töihin. Työnkäytön vaikutusta tilojen talouteen tutkittiin katetuottomenetelmän mukaisella Taloussuunnitelma-laskentapohjalla. Laskelmien avulla selvitettiin tilakohtaiset talouden tunnusluvut sekä kokonaistyöaika. Kasvinviljelytöihin kuluvaa aikaa arvioitiin TTS-Manager-ohjelmalla. Tilojen laitehankintoja tai niiden talousvaikutuksiin ei tarkastella, mutta kiinteitä kustannuksia on vertailtu toisiinsa. Työn tehokkuutta mittaamalla ja arvioimalla voidaan kehittää tilan toimintaa osa-alue kerrallaan. Jokaisen työvaiheen perusteellinen läpikäyminen auttaa löytämään kehitettävät kohteet. Tulokset ovat vertailukelpoisia, kun ne suhteutetaan esimerkiksi tuotannon määrään. Työn tuottavuutta voidaan mitata esimerkiksi lehmää kohden käytettävänä työaikana vuotta kohti (h- eläin-1 v-1) tai kuinka monta litraa maitoa tuotetaan työtuntia kohden (l-1 h-1 v-1). Vaikka tilojen työskentelyä selvitettiin yksityiskohtaisesti tutkimuksen aikana, niin ei pyritty etsimään oikeita tai vääriä tapoja työskennellä navetassa. Työssä keskitytään navettatöihin kuluvaan aikaan ja pohditaan sen vaikutusta työkustannukseen. Tiloilla oli koneellistettu samat työvaiheet ja erot työajoissa johtuivat työskentelytavoista. Tehokkaammalla tilalla navetalla kuluu aikaa lehmää kohti 28 tuntia vuodessa ja toisella tilalla 48 tuntia. Tutkimustilat pärjäävät hyvin kansainvälisessä vertailussa. Tuottavuudeltaan heikompi tila tuottaa noin 175 litraa maitoa yhtä työtuntia kohti, kun taas tehokkaampi tila tuottaa 390 litraa, mikä on enemmän kuin tanskalaisilla tiloilla keskimäärin (255 l-1 h-1). Työn tehokkuus näkyy tilojen talouden tunnusluvuissa. Tehokkaammalla tilalla kannattavuuskerroin on 1.43 ja yrittäjätulo 235 000 €. Toisella tilalla kannattavuuskerroin on 0.19 ja yrittäjätulo 28 400 €. Tehokas työskentely ei kuitenkaan osoittautunut ratkaisevaksi tekijäksi tässä työssä kannattavuutta selvitettäes","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"9 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"126802992","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Energiatehokkuuden mittaaminen. Ravinne- ja energiatehokas maatila-hanke.","authors":"Jyrki Kataja","doi":"10.33354/smst.73134","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73134","url":null,"abstract":"Ravinne- ja energiatehokas maatilahankkeen yksi kahdeksasta teemasta on energiatehokkuuden mittaaminen. Maatilan energiasuunnitelma on käytössä oleva työkalu energiankulutuksen ja energiatehokkuuden tason määrittämiseen. Energiatehokkuuden mittaamisen hyöty saadaan esille vasta, kun päästään käytännön tilanteissa vertaamaan käytettyjen tuotantomenetelmien energiatehokkuusarvojen eroja ennen ja jälkeen kehittämistoimenpiteitä sekä ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun uusi teknologinen tai menetelmällinen uudistus on vakiintunut maatilan normaaliksi toiminnaksi. Palvellakseen maatilan tarpeita energiatehokkuuden mittaaminen vaatii useita peräkkäisiä mittausajanjaksoja, joiden perusta luodaan energiasuunnitelmaa tehtäessä.Energiatehokkuuden ja energiankulutuksen tason ensimmäisen vaiheen määrittelyssä on tärkeää saada vertailuaineistoa vastaavista viljelytoiminnoista maantieteellisesti ja teknologisesti mahdollisimman vertailukelpoisista esimerkkitapauksista. Ravinne- ja energiatehokas maatilahankkeessa mukana olevat opetusmaatilat ja koulutuskeskukset muodostavat tallaisen avoimen tietoaineiston energiasuunitelmineen sekä energiatehokkuusmittauksineen ja -laskelmineen. Opetusmaatilojen ja koulutuskeskusten avointa tietoaineistoa tulkittaessa on tietenkin huomioitava tilojen opetusroolista johtuvat rajoitteet, jotka pyritään kuvaamaan käytettävissä olevassa tietoaineistossa mahdollisimman selkeästi.Opetusmaatilojen ja koulutuskeskusten avoimen tietoaineiston hyödyntämisessä on vielä energiankulutuksen ja energiatehokkuuden tason vertailuakin tärkeämpää arvioida tehtyjen kehittämistoimenpiteiden vaikutusta maatilan energiansäästöön ja –tuotantoon toteutettujen energiatehokkuuden parantamisen kehittämistoimenpiteiden perusteella. Kun Koivikon opetusmaatilan navetan valaistuksen uusiminen loistelampuista ledeihin tehtiin, täyden valaistuksen vaatima sähkötehon tarve pieneni 11.4 kW:sta 4.06 kWiin. Vastaavasti Peltosalmen koulutilan maataloustuotannon vuodelta 2016 mitattu sähkönkulutus oli 218646 kWh. Valaistuksen osuus tästä kokonaissähkömäärästä oli ollut 29.1 % ollen samalla suurin mitattu sähkönkulutus koulutilalla. Vaikka esimerkkien mittaustulosten yleistämistä suoraan käytännön tilanteisiin rajoittaa sekä mittausjärjestelyistä että koulutilojen opetuksellisesta roolista johtuvat rajoitteet, kertovat ne kaksi energiatehokkuuden kehittämisen kannalta tärkeää näkökulmaa; suurimman energiankuluttajan sekä uuden teknologisen ratkaisun hyödyn.Virtuaaliseen oppimisympäristöön ja esimerkiksi viimeisempiin sähkönkulutus mittauksiin voi käydä tutustumassa osoitteessa http://ravinnejaenergia.fi","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"40 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"115593363","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Lypsykarjanavetoiden ammoniakkipäästö","authors":"M. Hellstedt, Sari Luostarinen, Juha M. Grönroos, H. Haapala","doi":"10.33354/smst.73093","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73093","url":null,"abstract":"Lypsykarjanavetan ammoniakkipäästöjen määrä riippuu tuotantoyksikön sisälämpötilasta, muodostuvan lannan tyypistä, typpipitoisuudesta ja pH:sta, lannan käsittelytavasta sekä käytettävien kuivikkeiden laadusta ja käyttömäärästä. Maatalouden kaasumaisten päästöjen arviointiin on kehitetty kansainvälisten ohjeiden pohjalta kansalliset laskennat typpiyhdisteille (SYKE) ja hiiliyhdisteille (Luke). Pääosin ulkomaiseen päästötietoon perustuvan päästölaskennan luotettavuuden parantamiseksi tarvitaan riittävä määrä kotimaista, erilaisista käytännön olosuhteista mitattua päästötietoa.Ammoniakkipäästöjä selvitettiin mittauksin kuudessa eri lypsykarjanavetassa eri vuodenaikoina noin yhden viikon mittausjaksoissa. Tulosten hyödyntämistä testattiin kansallisessa ammoniakkipäästömallinnuksessa.Pihattojen ammoniakkipäästöt vaihtelivat merkittävästi sekä samalla tilalla eri vuodenaikoina että tilojen välillä ollen pääosin alle 5 g/lehmä/vrk. Parsinavetoissa ammoniakkipäästö oli keskimäärin alle 3.5 g/lehmä/vrk. Lietelantavarastojen ammoniakkipäästö vaihteli 0.04–1.49 g N/m2/vrk.Ammoniakkina haihtuvan typen osuus oli 1–17% lannan ammoniumtypestä. Pihattojen keskiarvo, 5.5%, on huomattavasti pienempi kuin päästömallissa oletuspäästökertoimella lietelannalle laskettu 17.6%. Parsinavetoille mitattu keskiarvo, 9.3%, on puolestaan suurempi kuin mallin tuottama alle 6%. Lietesäiliöistä puolen vuoden varastoinnin aikana ammoniakkina haihtuvan ammoniumtypen osuus oli keskimäärin noin 10%. Se on sama kuin päästömallin tuottama nettopäästökerroin.Mitatut ammoniakkipitoisuudet olivat alhaisempia kuin aiemmin samankaltaisissa olosuhteissa mitatut. Mittaustuloksiin ja niiden suhteuttamiseen lannan typpisisältöön sisältyy useita epävarmuustekijöitä, joiden merkitys on arvioitava ennen tulosten viemistä esimerkiksi päästömallinnukseen. Suomessa on tehty ver-rattain vähän ammoniakkipäästömittauksia tuotantorakennuksista sekä lantaloista. Aikaisemmin ei myöskään ole mittauksia tehty samoista kohteista kaikkina vuodenaikoina. Siten saadut tulokset antavat uutta tietoa päästöjen vaihtelusta vuodenaikojen mukaan.Saatuja tuloksia voidaan rajoitetusti hyödyntää maatalouden kaasumaisten päästöjen laskennassa. Tulosten käyttökelpoisuudessa täytyy huomioida, että kyseessä on vasta muutama mittaus muutamissa kohteissa. Lisäksi on käytetty uudenlaista dynaamista mittausmenetelmää, jota voitaisiin edelleen kehittää. Päästöjen mittaaminen vaatii huolellista anturivalintaa, instrumentointia ja edustavaa näytteenottoa. Käytetyt jatkuvasti mittaavat anturit mahdollistavat päästön muodostukseen vaikuttavien navettojen erojen aiempaa tarkemman analyysin. Tutkimuksen ja viranomaisvalvonnan tarkkuus- ym. vaatimukset ovat erilaisia kuin mitä mahdolliset tilatasolla käytettävät säätöjärjestelmien ohjausohjelmistot edellyttävät. Jatkossa tuleekin kehittää pidemmälle optimoidut ratkaisut, joilla päästömittauksia voitaisiin tehdä optimaalisin laatu-kustannussuhtein eri käyttötarkoituksiin.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"82 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"132839749","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Barley CMS detected in Finland in 1976 enabled growing of productive winter-barley F1 hybrids in the European winter-barley zone since 2002","authors":"H. Ahokas","doi":"10.33354/SMST.73048","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73048","url":null,"abstract":"My wide crossing program of barley (Hordeum vulgare s.l.) in 1976 yielded a system which could be used to produce F1 hybrid seeds. The genotypes were designated as msm1 (male sterile, maternal), and Rfm1a (restorer of fertility in msm1). I later found 19 other strains with dominant restorer alleles, which were carriers of a fertile cytoplasm. Hence, the restorer genes probably evolved in advance creating an opportunity for the cytoplasm to mutate to male sterility. Cytological studies revealed an uncontrolled secretion of sporopollenin in the sterile anthers, leading to their starvation and sterility. The Rfm1a gene was shown to cause an increase in the cytokinin activity of Fraction 7 in the root sap of barley, regardless of the cytoplasm type. In 1980, I found another male sterile cytoplasm, msm2, whose anther can also be restored by the Rfm1 alleles. The msm2 strain originally had complementary partial restorer genes and was found to be more responsive to such restorers than msm1. In Germany, the Rfm1 gene was recently translocated to a rye (Secale cereale) chromosome to study its response in CMS rye. The msm2 cytoplasm could be distinguished from msm1 with electron microscopy at the early stages of the anthers. The msm1 cytoplasm is not known to be associated with increased disease susceptibility, unlike the T-sterile cytoplasm formerly used to produce hybrid seeds of maize (Zea mays). Hybrid cvs: Seeds of msm1–Rfm1a were first requested from me by Hilleshög AB in Sweden. Hilleshög later became a part of Syngenta. Hilleshög techniques for sugar-beet hybrids were applied by Syngenta breeders to produce hybrid barley seeds. Syngenta introduced the first commercial winter-barley hybrid in the UK in 2002. Their hybrid cvs were marketed to countries growing winter-barley in Europe. The ha yields of their hybrids exceeded those of conventional cultivars or parental lines by about 1000 kg. In Spain, the winter-barley hybrid yielded 21 percent more than the conventional cultivars in 2015, when grown in the field scale. For the 2016 harvest, hybrids were sown in Germany on more than 140000 ha, which reflects 11.6 percent of the total feed barley area. In 2017, Syngenta launched a cashback scheme for, if their hybrid cultivars did not comfortably out-yield the farmer's conventional counterpart that season. Hybrid seeds must be acquired for each sowing. Unlike conventional monogenic barley cultivars, the hybrids exploit genetic variability and heterozygosity. Hybrid winter-barley is the most competitive of winter cereals with the aggressive weed Alopecurus myosuroides in the UK. Thick stems in new hybrids increase lodging resistance. The winter-barley hybrid ‘Wootan’ gave ha yields up to 6000 kg in Tammisaari, though incompletely winter-hardy in Finland. Maturing a month later than the hybrid ‘Hobbit’ and with optimal winterhardiness, winter-barley hybrids could exceed ha yields of 10000 kg in Finland. Some other breeding companies seem to work for hybr","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"37 4 Suppl 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-08","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"124842577","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Nurmen ravinnetasetutkimus pohjoissavolaisilla tiloilla","authors":"Tiina Hyvärinen, Anu Rossi, Maarit Hyrkäs, Mari Räty","doi":"10.33354/smst.73216","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73216","url":null,"abstract":"Maatilojen ravinnevirtoja tutkittiin kasvukauden 2016 aikana kolmella pohjoissavolaisella maidontuotantotilalla. Tutkimukseen valittiin jokaiselta havaintotilalta eri-ikäinen säilörehulohko. Ennen säilörehunkorjuuta lohkoille tehtiin havaintokäynti, jossa tarkasteltiin lohkon tuoresadon määrää, nurmen aukkoisuutta ja rikkakasvipitoisuutta päisteen, pellon ja renkaanjäljen välillä. Tulosten perusteella sadon määrä päisteissä voi olla merkittävästi matalampi kuin renkaan jäljissä tai muualla pellolla (P < 0.001). Pellon ja renkaanjäljen välillä oli hyvin vähän eroa sadon määrässä tämän aineiston perusteella. Lohkon säilörehukuormat punnittiin ajoneuvovaa´alla lohkon satotason selvittämistä varten. Saadut satotasot olivat ensimmäisen vuoden nurmesta 7900 kg ka ha-1, toisen vuoden nurmesta 9100 kg ka ha-1 ja neljännen vuoden nurmesta 5500 kg ka ha-1. Säilörehuanalyysin, satotason ja toteutuneen lannoituksen perusteella laskettiin lohkoille ravinnetaseet. Ravinnetaseiden avulla voidaan tarkastella, onko lohkolta saatu satotaso ja lannoitus tasapainossa. Lannoitus on onnistunut ravinnetaseen ollessa lähellä nollaa tai negatiivinen. Lannoitus toteutettiin fosforin ja kaliumin osalta pääosin naudan lietelannalla, jota täydennettiin typpi- ja kaliumlannoitteilla. Fosforin ravinnetaseet olivat negatiiviset jokaisella havaintolohkolla (–8 kg ha-1, –20 kg ha-1, –7 kg ha-1) ja samoin kaliumin ravinnetaseet (–133 kg ha-1, –204 kg ha-1, –55 kg ha-1). Typpitase on laskettu liukoisella typellä sekä kokonaistypellä. Kokonaistyppitaseet olivat 35 kg ha-1, 16 kg ha-1 ja 69 kg ha-1 ja vastaavat liukoisen typen taseet –1 kg ha-1, 1 kg ha-1 ja 45 kg ha-1. Saadut tulokset ovat linjassa ja tukevat aiemmin koeolosuhteissa tehtyjä kokeita. Ravinnetasetulosten perusteella nurmi on tehokas ravinteiden hyödyntäjä ja pystyy tehokkaasti hyödyntämään maan ravinnereservejä. Runsaan kaliumoton vuoksi säilörehun kaliumpitoisuudet olivat korkeita vaihdellen niittojen välillä 25.0–29.5 g kg ha-1. Lannoituksen suunnittelussa tulisikin viljavuusanalyysin tuloksen lisäksi käyttää maan reservikaliumin määritystä sekä säilörehun kivennäisanalyysiä. Karjanlannan ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen takia karjanlanta tulisi levittää niin, että levityksen jälkeen korjataan vielä kaksi satoa. Karjanlannan levittämisen yhteydessä typpitaseet jäivät reilusti positiivisiksi kyseisessä sadossa. Seuraavan sadon typpitaseet olivat negatiiviset. Uusien jalostettujen nurmilajikkeiden käyttö, korkeiden satotasojen tavoittelu ja kolme korjuuta voivat luoda ongelman ravinteiden riittävyyteen sekä köyhdyttää maan ravinnevaroja. Ravinnetaseiden avulla nurmenlannoitus voidaan suunnitella ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaksi ja taloudellisemmaksi viljelijän kannalta.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"1 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"130191665","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}