Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote最新文献

{"title":"Barriers and levers of enhancing animal welfare in organic and low-input outdoor production: Insights from a supply chain survey","authors":"M. Väre, K. Lähtinen, K. Heinola, J. Mikkola, Tricia Parrott, Claire Bonnefous, L. Van Vooren, Saskia Kliphuis, A. Zuliani, R. Ponzio, L. Warin, S. Herremans, L. Baldinger, Monica Coletta, M. Re, C. Roguet, M. Spînu, Ninfa Rangel Pedersen, A. Collin, J. Niemi","doi":"10.33354/smst.115803","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.115803","url":null,"abstract":"Animal welfare is an essential part of the sustainability of animal production. While low-input farming, such as organic animal production, is often considered animal-friendly, several ways to enhance animal welfare in low-input animal production exist. However, currently there is little information on how farmers and other supply chain actors view different innovations and tools which may influence animal welfare in low-input outdoor and organic production systems. The aim of this study was to examine farmers’ and experts’ reactions to new approaches to pig and poultry production, with special attention to their animal welfare-related measures. The reactions were tested formally in by using a quantitative survey instrument in nine European countries (Finland, UK, France, Denmark, the Netherlands, Belgium, Germany, Italy, Romania). In the survey, respondents’ views on production practices and novel measures were asked. These included aspects such as applicability and advantages and disadvantages of various measures such as avoiding mutilations, using dual-purpose or local breeds, or in-ovo sexing. The data included altogether 218 responses from nine countries. Differences between countries were tested and groups of respondents were identified. The results suggest that supply side stakeholders foresee the welfare benefits and some disadvantages of welfare improving measures proposed to them. However, they also indicate that several measures were considered inapplicable despite their benefits. Inadequate financial provisions to adopt a measure was considered as one of the most important reasons for inapplicability of a measure. This may imply either high costs of implementing measures of low market incentives or perceived low demand for animal-friendly products. Other barriers for adopting welfare-friendly measures included farm-specific factors such as limitations imposed by housing. The respondents indicated a high relative preference for feeding, breeding, shelter from predators and the use of vaccines and anti-parasitic treatments to the provision of enrichments and nesting material to pigs, and to mutilations. Farmers agreed that environmental enrichments are important welfare-improving levers and preferred their use in low-input pig and poultry production. Animal breeding-related measures in pig production were perceived quite favorably by supply side stakeholders. Despite their welfare benefits, farmers in some countries had quite high preference towards maintaining castration and tail docking in pig and beak trimming in broiler production as part of their production method.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"11 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-06-06","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"114601919","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Orgaanisten lannoitevalmisteiden levitystasaisuus","authors":"P. Kapuinen, Tanja Ikäläinen","doi":"10.33354/smst.117101","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.117101","url":null,"abstract":"Orgaanisten lannoitevalmisteiden liukoisen typen pitoisuus voi lannoitevalmistelainsäädännön puitteissa vaihdella runsaasti. Tuote-erän pitoisuus voi olla hyvin kaukana tuoteselosteessa annetusta tai sen sisäinen pitoisuuden vaihtelu voi olla suuri. Liukoisen typen annoksella on radikaali vaikutus kaikkien niiden keskeisten kasvien satoon, joilla voidaan käyttää lannoitevalmisteasetuksen 11 a§ tarkoitettuja lietetuotteita. Vaikka levitys olisi absoluuttisen tasaista, levitystasaisuus ei voi olla parempi kuin tuote-erän tasaisuus. Tuote-erän pitoisuuden poikkeaminen tuoteselosteen keskiarvosta johtaa helposti typpilannoituksen suureen poikkeamaan tavoitetasosta. Useimmat orgaaniset lannoite-valmisteet ovat kiinteitä, eikä niitä voi sijoittaa, jolloin niiden typpi joutuu usein kasvien ravin-teidenoton kannalta väärään paikkaan. Näitä ongelmia voidaan välttää pitämällä näistä tuotteista tule-van liukoisen typen annoksen osuus kohtuullisena ja antamalla riittävä määrä typpeä kylvölannoituksen yhteydessä mineraalilannoitteena. Tällöin annoksen vaihtelu ja poikkeama tavoitteesta saadaan hyväksyttävälle tasolle ja kasvien typensaanti turvattua kasvukauden alussakin. Kiinteiden orgaanisten lannoitevalmisteiden levityslaitteiden levitystasaisuus on usein huonompi kuin nestemäisten. Nestemäisten lannoitevalmisteiden levitystasaisuus saadaan pääosin hallintaan esimerkiksi letkulevittimellä. Vastaavaa levityslaitetta kiinteille lannoitevalmisteille ei ole olemassa lukuun ottamatta rakeisille tuotteille tarkoitettuja levittimiä. Mineraalilannoitteiden levityslaitteiden levitysmäärät eivät yleensä riitä orgaanisten tuotteiden levitykseen. Kiinteiden lannoitevalmisteiden levitykseen käytetään yleensä kuivalannan tarkkuuslevittimiä. Kuivarakeisiin tai –jauheisiin kuuluvia pellettejä levitetään yleensä kalkinlevittimillä. Erilaisten kiinteiden lannoitevalmisteiden levitystasaisuutta mitattiin pellolla ajamalla ja levittämällä tutkittavaa tuotetta poikittain kulkusuuntaan nähden asetettujen keräimien yli. Keräimiin kertynyt tuote punnittiin keräimittäin ja kyseisen tuotteen, levittimen ja sen säätöjen yhdistelmälle määritettiin levityskuvio. Levityskuvioita laskennallisesti limittämällä eri ajolinjojen välille haettiin sopiva tehollinen työleveys. Levitetyt lannoitevalmisteet edustivat keskeisten tyyppinimien mukaisia tuotteita. Mukana oli maanparannuskomposti, kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete, (kuivattu) mädätys-jäännös ja pellettimäinen kuivarae tai –jauhe. Pelletti levitettiin kalkinlevittimellä. Muita lannoitevalmisteita levitettiin levityslautasilla varustetulla vaakakelalevittimillä, pystykelalevittimillä ja hajotinkelalla varustetulla yleisperävaunulla. Levityksen kannalta hankalimpia tuotteita ovat tahmaiset ja kokkareiset kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete ja kuivattu mädätysjäännös. Levitystasaisuuden kannalta optimaalinen levityskuvio on kolmiomainen, joka sopivasti levitystä lomittamalla johtaa tasaiseen levitykseen. Huonoin levityskuvio on","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"16 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-05-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"123917623","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Tuotantokustannuslaskelmat emolehmätiloille","authors":"Titta Haimivaara, Johanna Sipiläinen, Markus Tiainen, Hannu Viitala, Heli Wahlroos","doi":"10.33354/smst.89280","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.89280","url":null,"abstract":"Lihataloilla, kuten Atria ja HK, on tarve lisätä emolehmien määrää naudanlihan tuotannon säilyttämiseksi nykyisellä tasolla Suomessa. Tuotannosta kiinnostuneet ja sen aloittavat tarvitsevat kuitenkin tietoa tuotannon tuotoista ja kustannuksista. Emolehmätuotannosta ei ole käytössä tiloilta kerättyä materiaalia tuotannon tuotto-  ja kustannusrakenteesta.  Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä kohdetiloille tuotantokustannuslaskelmat. Tuotantokustannuslaskelmista laadittiin mallilaskelmat eri emolehmätuotantosuunnille, jotka tulivat toimeksiantajan eli Savonia-ammattikorkeakoulun blogialustalle kaikkien käytettäviksi. Laskelmien avulla emolehmätuotannon parissa työskentelevät ja tuotannosta kiinnostuneet saavat tietoa, kuinka eri tuotantohaarojen tuotantokustannukset muodostuvat ja millainen on niiden kannattavuus. Tiedon lisäämisen tavoitteena oli edesauttaa tuotantosuunnan kehittymistä ja kasvamista tulevaisuudessa. Tutkimuksen materiaali kerättiin kuudelta emolehmätilalta. Tiloiksi valittiin sellaiset tilat, jotka olivat kannattavia ja tuotantoaan kehittäviä. Jokaisella tilalla tuotantokustannuslaskelmat tehtiin erikseen kotoisten rehujen tuotannosta ja kotieläintuotannosta. Lopputulokseksi muodostui yhden eläimen tuotannosta syntyvä tuotto-  ja kustannuserittely. Kerätty materiaali muokattiin vertailukelpoiseksi eri tilojen välillä, jolloin saatujen tulosten vertailu onnistui keskenään ja soveltui suoraan käytettäväksi toimeksiantajan blogiin. Tutkimuksessa tehtyjen laskelmien perusteella emolehmätuotannon eri tuotantohaaroissa on kannattavia tiloja. Kannattavilla tiloilla tuotannosta tulevat tuotot ovat suuret suhteessa kokonaistuottoihin eli tuotot eivät painotu tukiin. Hyvin kasvavat vasikat ja teuraseläimet ovat tuotannon kannattavuuden perusta. Kokonaiskustannuksista kotoisten rehujen kustannukset ovat suurin yksittäinen kustannuserä kattaen noin puolet kaikista kustannuksista. Emolehmätuotannossa tämä tarkoittaa pääasiassa karkearehujen tuottamista. Rehuntuotannon tehokkuus vaikuttaa kokonaiskustannuksiin erittäin paljon. Karkearehujen viljelyyn panostamalla ja satotasoa nostamalla on mahdollista pienentää tuotannon kokonaiskustannuksia merkittävästi. Muita merkittäviä tutkimuksessa esille tulleita kustannuseriä, jotka vaihtelevat tilojen välillä ovat työ-, kone-  ja rakennuskustannukset. Koko emolehmätuotantosektorin kannattavuutta mittaavana tutkimuksena tätä ei voi käyttää, sillä otanta on pieni, vain kuusi tilaa. Laskelmista kuitenkin saa käsityksen tuotantoa kehittävien ja siihen panostavien tilojen tuotantokustannuksista. Tuotannon tuotto-  ja kustannuskokoluokan hahmottamiseen ne ovat käyttökelpoiset ja vastaavat täten alkuperäistä tarkoitustaan.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"53 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2020-03-02","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"124178797","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Taloustohtori opetuskäytössä","authors":"Marjo Latva-Kyyny, Arto Latukka, Matti Ryhänen, Timo Sipiläinen","doi":"10.33354/smst.89306","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.89306","url":null,"abstract":"Digitalisaation ja verkkopalvelujen ansiosta opetuksen käytössä olevat aineistot monipuolistuvat, mikä avaa mahdollisuuksia rakentaa erilaisia opetusmateriaaleja sekä hyödyntää erilaisia opetusmenetelmiä. Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori -alusta julkistettiin 2006 ja sen ensimmäisenä verkkopalveluna oli Maa- ja puutarhatalous, joka tarjosi kaikille mahdollisuuden tarkastella monipuolisesti kirjanpitotilojen taloustuloksia. Oppilaitokset ja opetus yleensäkin ovat yksi keskeinen Taloustohtorin käyttäjäryhmä. Taloustohtorin palveluita on hyödynnetty opetuksessa monipuolisesti talouskäsitteiden konkretisoimisessa sekä maatalousyritysten rakenne- ja tuloskehityksen kuvaamisessa. Opiskelijat tekevät Taloustohtorin avulla tilaryhmävertailua. He hyödyntävät Taloustohtorista saatavia tuloksia erilaisissa opintoihinsa liittyvissä raporteissa sekä opinnäytetöissä. Myös EU-tasolla tulosten vertailua on tehty. Kannattavuuskirjanpitoon osallistuvat yrittäjät ovat päässeet palveluun kirjautumalla tarkastelemaan oman tilansa tuloksia sekä vertailemaan niitä keskiarvotuloksiin. Useisiin palveluihin on liitetty myös kuvitteellinen yritys, mikä antaa mahdollisuuden harjoitella yksittäisen yrityksen tulosten analysointia esim. oppilaitoksissa. Tuhansille palvelun käyttäjille ja myöskään opiskelijoille ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta tarjota käyttäjätunnuksia, joten he eivät ole voineet harjoitella analyysejä yksittäisellä yrityksellä (vrt. oma tila) vaan pelkästään palvelun tarjoamina ryhmäkeskiarvoina sekä näihin porautuvina hyvät/heikot -ryhmien tuloksina. Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalouspalvelua on kehitetty siten, että kuvitteelliset yritykset näkyvät tammikuussa 2020 tehdyn julkistuksen jälkeen ilman kirjautumista kaikille käyttäjille, myös opiskelijoille ja opettajille. Palveluun liitettiin jokaista tuotantosuuntaa edustavat kuvitteelliset yritykset, mikä edelleen monipuolistaa analyysien harjoittelumahdollisuuksia. Edelleen palveluun liitettiin myös maatalouden tuotannonsuunnittelun oppikirjassa (Ryhänen & Sipiläinen 2018) esimerkkeinä olevia kuvitteellisia yrityksiä. Näitä kuvitteellisia yrityksiä voi ottaa mukaan mihin tahansa keskiarvo- tai hyvät/heikot-ryhmätarkasteluun. Näin Taloustohtorin hyödynnettävyys opetuksessa on parantunut entisestään. Tavoitteena on jatkossa tarjota käyttäjille mahdollisuus myös tallentaa keskeiset tiedot omasta maatalousyrityksestä sekä nähdä se sarakkeena tulosraporteissa. Aineiston tallentaminen mahdollistaisi jatkossa myös lähtötietojen muuttamisen ja siitä seuraavien tulosmuutosten herkkyyden tarkastelun.  Digitaalisuuden ja verkkopalvelujen myötä toimialan kattavat tietoaineistot ja rekisterit ovat hyödynnettävissä yhä paremmin maatalousopetuksessa. Palvelujen kehittäminen mahdollistaa myös aiempaa monipuolisemman opetuksen ja taloudellisten vaikutusten konkretisoinnin todelliseen havaintoaineistoon perustuvien tietojen pohjalta.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"35 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2020-02-14","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"126489362","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"The Effect of diet fat and feeding intensity on production performance and welfare in blue foxes (Vulpes lagopus)","authors":"H. Korhonen, J. Sepponen","doi":"10.33354/SMST.76766","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.76766","url":null,"abstract":"The aim was to find out effects of maximum and restricted feeding intensity with high and normal diet fat content on production performance and welfare in growing-furring blue foxes. Study groups were: (1) high fat, 60% of metabolizable energy (ME), maximum feeding; (2) high fat, 60% of ME; restricted feeding 20%. (3) normal fat, 50% of ME, maximum feeding; (4) normal fat, 50% of ME, restricted feeding 20%. Maximum fed animals grew better, and their final weights were significantly higher compared to restricted ones (P<0.001). Body condition score was affected by feeding intensity (P<0.001) but not by the amount of fat in the diet. Animals fed maximum feeding level had highest body condition score. The amount of diet fat did not influence on feed consumption.  Breaking strength of ulna was not affected by the amount of diet fat or feeding intensity. Breaking strength of radius, on the other hand, was higher in animals fed restricted (P<0.001). Feeding intensity significantly affected on foot condition, i.e. foot bending was highest at maximum feeding groups (P<0.05). Ash content of bones was higher in maximum feeding groups compared to restricted ones (P<0.001). Ash content was higher in restricted than ad libitum animals (P<0.05). Liver weights were heaviest in animals of maximum feeding level (P<0.001). Condition of liver was best in restricted fed animals with lower amount of diet fat (P<0.05).  According to live animal grading, fur mass, cover, purity and overall impression were poorer in restricted fed animals. Animals fed high fat diet were found to have better fur properties than restricted ones.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"25 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-04-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"127213456","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Maatalousympäristöjen ekosysteemipalvelut: kysyntä, tarjonta ja politiikkaohjaus","authors":"Annika Tienhaara, E. Haltia, E. Pouta, K. Arovuori","doi":"10.33354/SMST.77348","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.77348","url":null,"abstract":"Ekosysteemipalveluiden huomioonottaminen maatalouden ympäristöpolitiikan suunnittelussa on olennaista. Tässä tutkimuksessa tuotetaan kansalais- ja viljelijäkyselyihin pohjautuen tietoa ekosysteemipalveluiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Ekosysteemipalveluita, joita kansalaiset pitävät tärkeinä, mutta joiden tuotannossa koetaan olevan parantamisen varaa, ovat kasveja pölyttävien hyönteisten säilyminen, maisema, luonnontilaisten kasvi- ja eläinlajien sekä ekosysteemien säilyminen maatalousympäristössä sekä maatalouden kulttuuriperintö. Viljelijöiden kiinnostus kohdistuu erityisesti maatalousmaan tuottokyvyn ylläpitämiseen. Koska viljelijöiden kiinnostus on korkealla tasolla, kohtuullisen pienellä politiikkasysäyksellä voidaan saada aikaan paljon tuloksia. Lisäksi maaperän tuottokyky liittyy moniin muihin ekosysteemipalveluihin, joten parantamalla tuottokykyä voidaan samalla muun muassa vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja lisätä hiilen sitoutumista maatalousmaahan. Lähes 30 prosenttia viljelijöistä oli valmiita tuottamaan ekosysteemipalveluita kansalaisten keskimääräistä maksuhalukkuutta alemmalla korvaustasolla. Tuotannon tukea voitaisiinkin kohdentaa erityisesti näille viljelijöille. Näin osa viljelijöistä valitsisi tuotantosuunnakseen ekosysteemipalveluiden tuotannon, esimerkiksi maisemapalvelut tai biodiversiteetin.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"192 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-03-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"114747213","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Toimiiko nykyinen maatalouspolitiikka? How does the Common Agricultural Policy function in Finland?","authors":"E. Huan-Niemi, Jyrki Niemi","doi":"10.33354/smst.73227","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73227","url":null,"abstract":"Tämän tutkimuksen päätavoite on arvioida tärkeimpien Suomessa sovellettavien maatalouspolitiikkavälineiden ja -toimenpiteiden relevanssia, koherenssia ja tuloksellisuutta suhteessa yhteisen maatalouspolitiikan kolmeen ydintavoitteeseen ja niiden osatavoitteisiin, joita ovat:1.elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen jahintatason vakauteen;2.luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet, jossa keskitytään kasvihuonekaasupäästöihin,luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja veteen;3.tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteenmaaseutualueilla.Tutkimus pyrkii vastaamaan erityisesti seuraavaan kysymykseen: Miten Suomessa sovellettavat maatalouspolitiikkatoimenpiteet edistävät elinkelpoista ruoan tuotantoa luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia tasapainoista aluekehitystä? Maatalouspolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jonka osien on tarkoitus tukea ja täydentää toisiaan. Tosiasiassa toimenpiteiden vaikutukset voivat olla myös jossain suhteessa vastakkaisia.Tutkimuksessa tarkastellaan politiikkavälineitä/ toimenpiteitä, joiden toimenpidelogiikka liittyy suoraan CAP:n tavoitteisiin. Analyysia varten valmisteltiin yksityiskohtaiset toimenpidelogiikat, jotka pohjautuvat CAP-tavoitteisiin ja olemassa olevaan teoriaan ja kirjallisuuteen. Analyysissa hyödynnetään yksityiskohtaisia matriiseja, joissa esitetään käytössä olevat politiikkavälineet ja niiden odotettavissa olevat vaikutukset. Matriisit paljastavat, miten yksittäinen politiikkaväline/-toimenpide todennäköisesti vaikuttaa tavoitteisiin. Niistä ilmenee myös, missä määrin eri välineet/toimenpiteet edistävät samankaltaisia tavoitteita, sekä niiden mahdollinen vuorovaikutus, esim. niiden keskinäinen synergia, niiden neutraalius toisiinsa nähden tai niiden toisilleen aiheuttama haitta.Politiikkatoimenpiteen relevanssia eli sitä, missä määrin toimenpiteen tavoitteet vastaavat tarpeita, ongelmia ja kysymyksiä, on tarkasteltu pisteyttämällä yksittäiset toimenpiteet sen perusteella, miten merkityksellisiä välineiden tavoitteet ovat tunnistettujen prioriteettien ja kysymysten kannalta. Politiikkatoimenpiteiden johdonmukaisuutta tarkasteltaessa on analysoitu, missä määrin yksittäinen toimenpide on yhdenmukainen muiden, samankaltaisiin tavoitteisiin pyrkivien toimenpiteiden kanssa. Politiikkatoimenpiteiden tuloksellisuutta analysoitiin arvioimalla, miten tuloksellista toimenpiteiden täytäntöönpano on ollut.Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouspolitiikkamme tärkein tavoite on elinkelpoisen ruoan tuotannon ylläpitäminen ja maatalousyrittäjien tulotason säilyttäminen. Sen takia maatalouteen kohdistuvalla tuella sekä sen luonteella ja määrällä on Suomessa erittäin keskeinen rooli maatalouden kilpailuedellytysten turvaamisessa maan eri osissa ja tuotantosuunnissa. Ympäristölliset perusteet on otettu aiempaa suurempaan asemaan tuen myöntämisessä, mutta niiden painoarvo polit","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"17 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"129736221","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Turvallista, ympäristöystävällistä ja kulttuurisesti tärkeää? Kotimaisuuden merkitys ruoan valinnassa","authors":"M. Niva, A. Peltoniemi, Kristiina Aalto","doi":"10.33354/SMST.73214","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73214","url":null,"abstract":"Aikaisemman tutkimuksen perusteella kotimaisen ruoan arvostus on noussut 2000-luvun kuluessa ja on hinnan, maun ja terveellisyyden ohella kuluttajille tärkeä tekijä ruokaa koskevissa valinnoissa. Kuluttajat liittävät alkuperään laatuun, turvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja taloudellisiin olosuhteisiin liittyviä merkityksiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme, missä määrin kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa, missä tuoteryhmissä ja mistä syistä. Tutkimus perustuu vuonna 2014 kerättyyn väestöä edustavaan internet-pohjaiseen kuluttajakyselyyn (N=1021), joka kerättiin osana Ruokamarkkinoiden toimivuus ja elintarvikemarkkinoiden hinnanmuodostus -hanketta (2013–2016). Tarkastelemme kuluttajien asenteita liittyen elintarvikkeiden kotimaisuuteen ja selvitämme, miten eri tuoteryhmät eroavat toisistaan siinä, missä määrin kuluttajat suosivat kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita. Lisäksi tutkimme varianssianalyysia (ANOVA) käyttäen sukupuolen, iän, elämänvaiheen, asuinpaikan ja koulutuksen sekä syömistä koskevien motivaatiotekijöiden, kuten ruoan edullisuuden ja valmistuksen paikallisuuden, merkitystä kotimaisen ja ulkomaisen ruoan valinnassa. Tulosten mukaan jopa 87% vastaajista ilmoitti ostavansa kotimaista ruokaa hyvin mielellään ja 11% melko mielellään. Yli yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli täysin tai melko samaa mieltä siitä, että kotimaista ruokaa ostamalla voi tukea Suomen taloutta, että kotimaista elintarviketuotantoa tarvitaan huoltovarmuuden ylläpitämiseksi kriisitilanteissa ja että suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäminen edellyttää kotimaista ruoantuotantoa. Lähes yhtä moni uskoi, että kotimaista ruokaa kannattaa suosia ympäristösyistä. Kotimaisen ja ulkomaisen ruoan suosiminen vaihteli eri tuoteryhmissä. Vastaajat ilmoittivat ostavansa kotimaisia vaihtoehtoja erityisesti tuoretuotteissa, kuten maidossa, jogurtissa, leivässä, lihassa ja lihatuotteissa, mutta myös margariinissa ja esimerkiksi hiutaleissa. Esimerkiksi hedelmissä, makeisissa ja kekseissä ostettiin usein myös ulkomaisia tuotteita. Valintojen analyysissa löydettiin sosiodemografisten taustatekijöiden perusteella joitakin eroja. Varsinkin yli 60-vuotiaille kuluttajille kotimaisuudella oli suuri merkitys ruoan valinnassa. Samoin naiset, pariskunnat ja pienillä paikkakunnilla asuvat painottivat ruokavalinnoissaan muita enemmän kotimaisuutta. Kotimaista ostavat arvostivat muita enemmän tuotteiden tuttuutta, paikallisuutta, ympäristöystävällisyyttä ja sitä, ettei tuotannossa ole käytetty geenitekniikkaa. Tulokset kertovat, että suomalaiset kuluttajat suosivat kotimaista ruokaa niin asenteellisella kuin valintojen tasolla. Sosioekonomiset erot kertovat siitä, että kotimaisen ja ulkomaisen ruoan arvostus voi olla muuttumassa, sillä nuoret ja kaupungeissa asuvat suhtautuvat ulkomaiseen ruokaan muita myönteisemmin.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"160 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"130715124","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Laidunnusstrategiat ja niiden vaikutus emolehmätilan tuotantoon ja talouteen","authors":"Lotta Junnonaho, Hannu Viitala, Katriina Pylkkänen, Marko Jokinen, Susanna Vehkaoja, Heli Wahlroos","doi":"10.33354/smst.73124","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.73124","url":null,"abstract":"Maailmalla emolehmätuotanto on jo pitkään perustunut laiduntamiseen. Suomessakin laiduntamista on pidetty ja osittain pidetään edelleen yhtenä kannattavan emolehmätuotannon kulmakivenä. Laiduntamisella luodaan myönteistä imagoa emolehmätuotannolle. Se luo kuluttajalle kuvan eettisestä tuotantotavasta. Laiduntaminen on lihantuotannossa yksi tärkeistä markkinointikeinoista myydessä lopputuotetta suoraan kuluttajalle. Luonnollinen tuotantotapa ja eettisyys ohjaavat kuluttajia yhä enemmän elintarvikeostoissaan. Viime vuosina keskustelua on kuitenkin herättänyt se, onko perinteiseen malliin järjestetty laiduntaminen tilalle kuitenkaan kannattavin vaihtoehto. Ajatusta perustellaan pääasiassa laitumen alhaisemmaksi jäävällä satotasolla ja sen myötä tilan karkearehuomavaraisuuden heikkenemisellä. Laiduntamisen imago- ja eläinten hyvinvointihyödyt ovat kiistattomat, mutta ne voidaan saada käyttöön myös perinteisestä poikkeavilla laidunnusmenetelmillä. Savonia-ammattikorkeakoulussa tehtiin yhdessä A-Tuottajien hallinnoiman ja Luonnonvarakeskuksen osatoteuttaman Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto-hankkeen kanssa selvitys, jossa kuvattiin neljä erilaista emolehmätilojen laidunnusmallia ja selvitettiin, kuinka laidunnusstrategia vaikuttaa tilojen tuotantoon ja talouteen, työssä tarkasteltujen tuotantotekijöiden ja kustannustenkautta. Työssä luotiin laidunnusmallit, joiden pohjalta emolehmätilalliset voisivat selvittää, millainen laidunnusstrategia toimisi heidän tilallaan. Case-tilat valittiin esihaastattelemalla noin kahtakymmentä emolehmätilallista, joiden joukosta valittiin neljä tutkimukseen parhaiten soveltuvaa tilaa. Näillä neljällä tilalla käytiin ja tehtiin laajempi haastattelu. Haastattelulla selvitettiin, kuinka laidunnus tilalla on käytännössä toteutettu ja millaisia vaikutuksia sillä on tarkastelussa oleviin kustannuksiin ja tuotantotekijöihin. Työssä esiteltävät laidunnusstrategiat ovat intensiivinen laiduntaja, tyypillinen laiduntaja, osittaislaiduntaja sekä ulkotarhassa jaloittelija, joka ei laidunna eläimiä ollenkaan. Kustannuksia ja eläinterveyden tuotantotekijöitä vertaillessa laiduntamaton tila ei suurimmassa osassa tarkastelukohteista päässyt yhtä hyviin tuloksiin laiduntavien tilojen kanssa. Kokonaistyöaikaa tarkastellessa tuloksiin vaikutti laidunkautta enemmän sisäruokintakauden työmenetelmät. Tiloilla, joilla sisäruokintakauden työmenetelmät ovat aikaa vieviä, tilat hyötyvät enemmän laidunkauden työmäärää vähentävästä vaikutuksesta.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"56 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"115173256","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Yksittäisten maatilojen tarkastelu korkeaulotteisessa talousavaruudessa itseorganisoivan kartan avulla","authors":"Mika Sulkava, Maria Yli-Heikkilä","doi":"10.33354/SMST.73225","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/SMST.73225","url":null,"abstract":"Luonnonvarakeskuksen (Luke) Tilastopalvelut-yksikkö tuottaa kannattavuuskirjanpidossa monipuolista tietoa Suomen maa- ja puutarhatalouden taloudellisesta tilanteesta. Kannattavuuskirjanpitoaineistoon kerätään vuosittain tietoa vajaalta 1000 maa- ja puutarhataloutta harjoittavalta yritykseltä. Kannattavuuskirjanpidon aggregoituja tuloksia esitetään Luken Taloustohtori –verkkopalvelussa.Suomen maa- ja puutarhatilojen kannattavuutta ja muita taloudellisia tekijöitä kuvataan tässä työssä itseorganisoivan kartan avulla. Itseorganisoiva kartta on akateemikko Teuvo Kohosen 1980-luvulla ke-hittämä neuroverkkomenetelmä, jonka avulla suuri, moniulotteinen havaintoaineisto projisoidaan kak-siulotteiselle hilalle, ja voidaan siten esittää havainnollisena kaksiulotteisena karttana. Kartalla samankaltaiset tilat sijaitsevat lähellä toisiaan, ja tilojen ominaisuuksia voidaan tarkastella muuttujakohtaisten komponenttitasojen avulla. Menetelmän avulla aineistoja voidaan visualisoida tehokkaasti, ja visualisointien avulla aineistosta voidaan löytää useiden muuttujien välisiä epälineaarisia yhteyksiä.Tutkimuksessamme opetamme kannattavuuskirjanpitoaineiston pohjalta laskettujen keskeisimpien talousmuuttujien avulla itseorganisoivan kartan. Aikaisemmassa tutkimuksessa olemme löytäneet tällä menetelmällä useita kiinnostavia yhteyksiä kerättyjen taloudellisten muuttujien välillä. Muuttujien suuri määrä hankaloittaa aineiston tarkastelua perinteisiä visualisointimenetelmiä käyttäen.Tässä työssä esitämme, miten keinotekoiset, mutta todellisia tiloja tilastollisilta ominaisuuksiltaan vastaavat esimerkkitilat sijoittuvat maatalouden tilakohtaisella talousdatalla opetetulle itseorganisoivalle kartalle. Tutkimme kartan tekemän projektion laatua ja erityisesti sitä, miten hyvin kartalle sijoitettujen tilojen tulkinta karttahilan avulla vastaa tilan todellista tilannetta.Yksittäisten tilojen esittäminen itseorganisoivan kartan avulla on mahdollista saada nopea yleiskatsaus tilan taloudellisen tilanteesta. Lisäksi tällainen esitysmuoto kertoo havainnollisella tavalla siitä, miten tilan taloudellinen tilanne vertautuu muihin tiloihin. Tämän avulla voidaan esimerkiksi arvioida, minkä suuntaiset muutokset maatilan toiminnassa voisivat auttaa parantamaan tilan kannattavuutta.Luken Taloustohtoriin ollaan rakentamassa järjestelmää, joka mahdollistaa kannattavuuskirjanpitotilojen lisäksi minkä tahansa maatilan sijoittamisen itseorganisoivan kartan hilalle, kunhan tilalta on saatavilla tarpeelliset taloudelliset tiedot. Näin on siis mahdollista esittää kartalla esimerkiksi tiloja, joiden tiedot verkkopalvelun käyttäjä on syöttänyt selaimellaan.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"70 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2018-07-18","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"121324540","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}