Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote最新文献

{"title":"Kehittyvien kotieläinyritysten johtamisen haasteet ja mahdollisuudet","authors":"Leena Rantamäki-Lahtinen, Minna Väre, Tiina Mattila, Jarkko Niemi, Timo Karhula","doi":"10.33354/smst.143869","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143869","url":null,"abstract":"Suomalaisen kotieläintuotannon rakenne ja toimintaympäristö muuttuvat nopeasti. Innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto sekä kotieläinyritysten ammattitaitoinen johtaminen voivat parantaa niiden suorituskykyä taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Yrittäjän ja yrityksen tavoitteet määrittelevät sen, miten tilaa kehitetään ja suorituskykyä voidaan parantaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan seurantaa ja tarvittaessa toimintatapojen muuttamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat kehittyneiden kotieläinyritysten keskeiset tavoitteet ja haasteet.  Toisena tavoitteena oli kuvata, millaisia päätöksenteon, liikkeenjohdon ja riskinhallinnan välineitä ja työkaluja kotieläintiloilla hyödynnetään. Aineistona käytettiin syksyllä 2023 tehtyä kyselyä (N = 168). Kotieläinyrittäjien tavoitteissa korostuivat toimeentulon turvaaminen, eläinten ja ihmisten hyvinvointi. Useimmat kotieläinyrittäjät kokivat onnistuneensa eläinten hyvinvoinnin sekä työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamisessa hyvin. Noin puolet koki saavuttaneensa hyvän taloudellisen tilanteen yrityksessään.  Alle kolmasosa yrittäjistä koki oman työhyvinvointinsa olevan hyvä. Talousjohtamisen ja riskienhallinnan työkalujen käytössä oli eroja vastaajien kesken. Yleisimmin käytettyjä talousjohtamisen työkaluja olivat hintatason sekä panos- ja tuotemarkkinoiden seuraaminen ja hankintojen kilpailutus. Myös maksuvalmiutta ja toteutuneita kustannuksia seurattiin monissa kotieläinyrityksissä. Riskienhallinnan työkaluista tärkeimmät olivat tuotannon keskeytysvakuutus ja eläintautien vahinkoja korvaava vakuutus. Tulosten perusteella taloushallinnan työkalujen käyttö korreloi riskienhallinnan työkalujen käytön ja tilakoon kanssa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella johtamisen ja riskienhallinnan työkalujen käytettävyyttä tulisi kehittää, jotta ne palvelisivat nykyistä paremmin kehittyvien kotieläinyritysten päätöksenteon tukena.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"3 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140738283","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Kanalle lähitoukkaa","authors":"Tiina Siimekselä, H. Pitkänen, Maija Karhapää, Miika Tapio, Jouni Virta, Susanne Heiska, Jukka Markkanen, Vesa Harjunmaa, Pertti Marnila","doi":"10.33354/smst.143671","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143671","url":null,"abstract":"Tarve eläinperäisen lisävalkuaisen saannille omalta tilalta tai lähialueelta on suuri siipikarjan ja sian rehuissa yleisesti käytettävien kalajauhon ja luomusoijan kohonneiden hintojen, käyttörajoitusten sekä saantivaikeuksien takia. Haasteet ovat erityisen suuret luomutuotannossa. Hyönteisiä ei tällä hetkellä voi sertifioida luomuksi, mutta sertifioinnin mahdollistava lainsäädäntö on valmisteilla. Valkuaisomavaraisuuden lisäksi hyönteistuotannon avulla voidaan parantaa myös lannoiteomavaraisuutta, sillä tuotannon sivuvirtana syntyvä toukanpuru eli frassi on ensiluokkaista lannoitetta. Tutkimusten mukaan mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukka sopii erinomaisen hyvin siipikarjan rehuksi. Esimerkiksi kananpoikien varhaisen vaiheen kasvua voidaan parantaa lisäämällä niiden rehuun 3–10% Hermetiaa. Munituskanoilla soija on voitu korvata kokonaan mustasotilaskärpäsen proteiinilla ja rasvalla ja broilerin rehusta on korvattu kalajauhoa mustasotilaskärpäsellä aina 15%:iin asti ilman syönnin ja kasvun heikkenemistä. Hyönteistä sisältävä rehu tuottaa eläimelle terveyshyötyjä. Mustasotilaskärpäsen rasvan runsas lauriinihappo vähentää suoliston enterobakteereja, kuten kolibakteereja. Kitiini ja sen pilkkoutumistuotteet parantavat suoliston mikrobistoa. Mustasotilaskärpänen sisältää myös bakteereja tappavia peptidejä ja sen proteiinit ja kitiini voimistavat eläinten luontaista immuunijärjestelmää. Kokeellisissa infektioissa 3–10%:n hyönteislisä on vähentänyt sairastavuutta ja kuolleisuutta. Hyönteisrehun immuniteettia voimistava ja sairastavuutta vähentävä vaikutus voi vähentää antibioottien tarvetta ja pienentää riskiä uusien antibioottiresistenssien bakteerikantojen kehittymiseen kotieläintuotannon yhteydessä. Luomutuotannossa, jossa eläimet ovat osan ajastaan ulkona eikä antibiootteja käytetä, taudinvastustuskyvyn vahvistaminen on erityisen tarpeen. Kanalle lähitoukkaa -hankkeen tavoitteena on parantaa siipikarja- ja sikatilojen valkuaisomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä korvaamalla tuontivalkuaista hyönteisproteiinilla. Hankkeessa tuotetaan ja pilotoidaan maatilamittakaavaan sopiva, skaalattava ja yleistettävä toimintamalli hyönteistoukan ja sen proteiinirikasteen tuotantoon. Toimintamalli kattaa tiedon laitteista ja menetelmistä mustasotilaskärpäsen proteiinin tuottamiseen sekä yleistettävissä olevat laskentatyökalut hyönteistuotannon tilakohtaisten kannattavuuslaskelmien laatimiseen. Hankkeessa hyödynnetään maatilan omia kasvisivuvirtoja toukkien rehuina. Alustavien tulosten mukaan viljojen lajittelun sivuvirta sopii Hermetian toukkien rehuiksi. Hankkeessa testataan parasta tapaa koostaa kasvatusmassa, sillä kasvatusalustan rakenne on olennaisen tärkeä toukkien kasvun optimoinnin kannalta. Kanalle lähitoukkaa -hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 rahoittama maaseudun innovaatioryhmä (EIP) hanke. Sen toteuttavat Luonnonvarakeskus (Luke), Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy (Jamk) ja Kaistin tila Oy.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"37 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140738099","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä suomalaiseen maatalouden Living lab-yhteistyömalliin","authors":"Hanna Karikallio, Susanna Lahnamäki-Kivelä","doi":"10.33354/smst.143699","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143699","url":null,"abstract":"Maatilat ja muut aidot tuotantoympäristöt ovat oleellisia teknologisessa kehittämisessä ja tutkimuksessa, jotta tulokset ovat laajasti hyödynnettävissä. Eri toimijat ovatkin jo pitkään toimineet yhdessä maatalousyrittäjien kanssa tki –toiminnassa täyttäen Living lab –tunnuspiirteet. Living lab määritellään käyttäjälähtöiseksi innovaatioekosysteemiksi, joka yhdistää tutkimus- ja innovaatioprosessit tosielämän yhteisöihin ja ympäristöihin. Tutkimustoiminnat maatiloilla ovat kuitenkin olleet erillisiä ja ne ovat saattaneet myös jäädä kertaluonteisiksi. Maatiloilla tehtävää tutkimustoimintaa kehittämällä voidaan tiivistää käytännön maatalousyrittäjien, tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyötä kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla ja osaamista vahvistaen. Maatalousyrittäjät ovat yhä koulutetumpia ja heillä on halua olla mukana myös pitkäjänteisessä tki–toiminnassa, joka auttaa rakentamaan tulevaisuuden kilpailukykyä. Living lab tunnuspiirteet täyttäviä maatilaympäristöjä voidaan tunnistaa ainakin kolme ryhmää. Opetusmaatilat ovat alueellisesti tärkeitä uusien teknologioiden jalkauttamisessa ja täydennyskoulutuksen toteuttajina. Osa opetusmaatiloista on mukana myös erilaisissa tki–hankkeissa esimerkiksi Luken, yliopistojen ja/tai ammattikorkeakoulujen kanssa. Tutkimusmaatiloja on eri toimijoiden hallinnassa. Tutkimuslaitosten lisäksi kaupallisilla toimijoilla on koetoimintaa erityisesti kasvinviljelyn parissa. Kolmantena ympäristönä toimivat yksityisten yrittäjien omistamat maatilat, jotka ovat osallistuneet tutkimustoimintaan omien kontaktiensa kautta. Erityisesti EU:n Horisontti-ohjelmassa on haettu mukaan alkutuotannon yrityksiä osana multi–actor–approach–mallia, jossa maa– ja puutarhatalouden ongelmia pyritään ratkomaan yrittäjien ja tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimuksen tavoitteena on luoda jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä suomalaiseen maatalouden Living lab–yhteistyömalliin ja edistää siten datan laajaa hyödyntämistä ja datatalouteen siirtymistä sekä maatiloilla että maatiloja palvelevissa asiantuntijaorganisaatioissa. Tutkimuksessa tunnistetaan suomalaisen maatilojen Living lab –verkoston kehityskohdat ja mahdollisuudet. Tutkimuksessa jalostuu ja otetaan käyttöön Living lab -yhteistyömalli, jossa kerätään kokemuksia tiloilla syntyvän datan hyödyntämisestä sekä tunnistetaan hyvät yhteistyön käytännöt, joilla maatilojen, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä saadaan vakiinnutettua. Hanke parantaa myös maatilojen valmiuksia olla aktiivisia toimijoita teknologisen tutkimuksen kumppaneina sekä olla eturivissä omaksumassa uusien teknologioiden tuottamaa hyötyä osaksi omaa yritystoimintaansa.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"23 3","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140738220","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Dronella kuvattujen RGB- ja NDVI-karttatasojen vertailu viljakasvuston kehityksen seurannan kannalta","authors":"Iita Appelgren, Gilbert X. Ludwig, H. Haapala","doi":"10.33354/smst.143687","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143687","url":null,"abstract":"Älymaatila-hankkeessa (2021–2023) kuvattiin kahden kasvukauden (2022 ja 2023) ajan dronella hankkeen koelohkoja. Havainnointikohteena oli kaksi peltolohkoa, molempina kasvukausina lohkoilla viljeltiin ohraa. Lohkot kuvattiin kasvukausien ajan kerran viikossa eBeex-dronella. Kuvantamiseen hyödynnettiin kahta hyötykuormaa, Duet T-kameraa RGB-karttatasoja varten ja MicaSense RedEdge MX- multispektrikameraa NDVI-karttatasoja varten. Multispektrikamera kuvaa viideltä aallonpituuskaistalta ja kuvan resoluutio on 1280 x 960 px, Duet T on RGB- ja Thermal-yhdistelmäkamera, jossa RGB-kuvien resoluutio on 5,472 x 3,648 px. Lennätykseen käytettiin eMotion-ohjelmaa, jossa dronelle määritellään lentosuunnitelma. Käytetyssä lentosuunnitelmassa lentokorkeus sekä kuvien päällekkäisyysprosentti on pidetty samana kasvukauden ajan, jotta kerätty data olisi mahdollisimman samantyyppistä ja keskenään vertailukelpoista. Datan vertailukelpoisuutta pyrittiin lisäämään myös lentoajankohdan vakioimisella. Karttatasojen luominen tehtiin lentojen jälkeen Pix4D Mapper- ja Pix4D Fields-ohjelmilla. Dronella kuvatut kuvat vietiin ohjelmistoon, joka loi karttatason kuviin liitettyjen sijaintitietojen avulla. RGB-karttatasojen luomiseen käytettiin Pix4D Mapper-ohjelmistoa ja NDVI-karttatasojen luomiseen Pix4D Fields-ohjelmistoa. Tutkimuksessa vertaillaan RGB- ja NDVI-karttatasojen vahvuuksia ja heikkouksia viljakasvuston kehityksen seurannan kannalta sekä pohditaan missä kasvukauden vaiheessa eri kuvausmenetelmillä saadaan paras hyöty. Kuvantamismenetelmät tuovat erilaisia näkökulmia kasvuston tarkkailuun, NDVI-kuvilla pystytään havainnoimaan kasvuston terveyttä sekä mahdollisia stressitiloja, RGB-kuvat tarjoavat visuaalisen käsityksen viljakasvustosta, joka on ihmisenkin tulkittavissa. RGB-karttatasoista voidaan havaita paremmin rikkakasvialueita, mahdollisia kylvövirheitä sekä lakoontumista. NDVI-karttatasoista ei pystytä erottelemaan mistä lehtivihreä tulee, tällöin esimerkiksi rikkakasvit voivat luoda virheellisen kuvan kasvuston tilanteesta, jolloin NDVI-karttatason tueksi voidaan tarvita RGB-kuvia tai havaintoja pellolta. Drone datan paikkansapitävyyttä varmistettiin manuaalisesti tehdyillä kasvustohavainnoilla. Havaintopisteitä lohkoilla oli yhteensä 12 kohdassa, jokaiselta pisteeltä laskettiin orastiheyttä sekä havainnoitiin kasvuston korkeutta, versojen määrää ja kasvuastetta. Kasvustohavaintoja tehtiin kahdesti viikossa kasvukauden loppupuolelle saakka, jonka jälkeen havainnointi kertoja tehtiin kerran viikossa. Viljan kypsymisvaiheessa muutokset kasvustossa eivät ole enää yhtä suuria kuin kasvukauden alussa, jolloin tiheään tehdyt kasvustohavainnot eivät ole tarpeellisia.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"23 4","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140738288","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Path planning in advance to help with agricultural emissions and time management","authors":"Konsta Sarvela, Janne Kalmari, Hannu Haapala","doi":"10.33354/smst.143646","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143646","url":null,"abstract":"Regardless of the job, the saying 'well planned is half done' holds true. It is well known that in Finland, the agricultural season in spring and autumn is short and there is no extra time to spare. Therefore, it is good to prepare and plan the work in advance. Autopilot has been available for work machines for about ten years, but route planning programs are just making their entrance. Autopilot in itself does not save time unless it is more precise than a human or follows a faster route. With RTK correction, centimeter-accurate steering is achieved, which eliminates overlapping driving, but the routes can still be suboptimal. In the Smart Agriculture project in Tarvaala, we compared how much time is saved by pre-optimized driving routes compared to manually driven ones. The routes were created in the spring, outside the season, and on the conventional side, the same paths as always were driven, meaning the longest possible swath. The work phase was sowing and fertilization, and the plot was a rectangular 8-hectare block belonging to the project. The work phases were recorded in a task file, and from both halves, all breaks over 30 seconds, which we assumed were due to human reasons such as breaks and machine checks, were removed. The experiment revealed that the time saved by pre-created routes was 17% compared to the traditional way of driving. The field was familiar to the driver in advance. Even if one considers the time spent creating the routes, about 10 minutes, the savings are regained the following year when the routes do not change, as long as the field remains the same shape. Different routes can, of course, be created for different work phases, such as sowing routes at a 45-degree angle to the sowing tillage. Temporal savings also bring other benefits such as lower emissions through reduced total consumption and improved driver well-being through reduced working hours.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"8 4","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140737947","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"How and why we built our Smart Farm","authors":"Hannu Haapala, Jyrki Kataja, Juho Pirttiniemi, Konsta Sarvela, Gilbert Ludwig, Iita Appelgrén, Janne Kalmari, Moona Taavitsainen, Samu Vesiluoma","doi":"10.33354/smst.143672","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143672","url":null,"abstract":"The Smart Farm of Bioeconomy Campus project (2021–2023) developed a unique hub of Smart Farming technology. The resulting Smart Farm aims to accelerate the adoption of smart technologies in farms according to the United Nations Sustainable Development Goals (SDGs). Therefore, at the Smart Farm, near-market technologies and services are tested, developed, and demonstrated. The aim is to remove barriers to their adoption and accelerate innovation in the sector, significantly increasing the benefits for farmers and the related agricultural industry. The foundation of the Smart Farm is based on processing various types of data. In the project, data was intensively collected from 16 hectares of test plots where barley was cultivated. Regular measurements were taken from the soil, crops, and from machinery and tractors equipped with ISOBUS technology. Measurements included the use of wireless soil sensors (20 units), drone imaging (RGB, multispectral, and thermal cameras), satellite images, and tractor telematics data. Additionally, the usability of the 5G signal in machine guidance was measured. Based on the collected data, precision farming was planned and implemented. Automated field navigation with headland automation was compared to traditional manual driving methods. Using GIS, maps such as profitability and energy consumption maps were generated from the data. The project developed a Farmer's Data Repository, through which a farmer can license their data to the desired destination via a data delivery service. The project also demonstrated the operation of such a system, compliant with EU data regulations, in collaboration with partner companies. A comprehensive project, the Finnish Future Farm (2023–2026), has begun based on the foundation of the Smart Farm, involving companies, educational and research organizations, farmers, and stakeholders. The project will build a digital twin of the physical Smart Farm, both of which will be utilized in R&D, experimentation, and education.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"17 10","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140738857","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"5G-verkon kuuluvuuden takareunan tunnistaminen maasto-olosuhteissa","authors":"Jyrki Kataja, H. Haapala","doi":"10.33354/smst.143656","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.143656","url":null,"abstract":"Sekä maa- että metsätaloudessa langaton tiedonsiirto tulee näyttelemään entistä suurempaa roolia toimivan ja tehokkaan digitalisoituneen toiminnanohjausjärjestelmän perustana. Jatkuvasti kehittyvät ja nopeutuvat tietoliikenneverkot mahdollistavat reaaliaikaiseen kuvaan sekä nopeaan mittaus- ja ohjaussignaaliin perustuvat toimintatavat ja jopa etäohjausta hyödyntävät uudet teknologiset ratkaisut niin maatilojen talouskeskuksissa, peltolohkoilla kuin metsäpalstoilla. Perinteisesti uudet tehokkaaseen tiedonsiirtoon pystyvät kaupalliset langattomat tietoliikenneverkot rakennetaan kattaviksi maanteitä noudattaen. Alemman tieverkon ja etenkin yksityisteiden alueella näiden langattomien tietoliikenneverkkojen käytettävyys kuitenkin heikkene olennaisesti. Vain pieni osa maatilojen talouskeskuksista sekä peltojen ja metsälöiden pinta-alasta sijaitsee riittävän lähellä sellaista maantietä, jolle esimerkiksi 5G-verkko on kaupallisten toimijoiden puolesta rakennettu. Digitalisaation mahdollistamat tiedon keräämisestä ja käytöstä syntyvät tietoliikenneyhteyksien laatuun ja saatavuuteen liittyvät rajoitteet ja mahdollisuudet voivat muodostua tulevaisuudessa maa- ja metsätalouteen uuden merkittävän infrastruktuuritekijän perinteisten sähkö- ja tieverkojen lisäksi. 5G-verkon signaalin kantamaan vaikuttavat käytetty taajuus, lähetinteho, lähetinantennin korkeus sekä alueen pintamalliin ja vallitsevaan säätilaan liittyvät ominaisuudet. 5G-verkon signaalin kantama jää optimiolosuhteissakin 3,5 GHz:n taajuuksilla alle kilometriin ja 700 MHz:n taajuuksilla muutamiin kilometreihin. 5G-verkon signaalin etenemisvaimennus voidaan laskea eteenkin vapaassa tasaisessa tilassa ja siten kantaman perustason simulointi alueellisesti onnistuu helposti. Rakennukset, metsän puusto sekä vaihtelevat maan pinnan korkeudet vaikuttavat paljon todelliseen 5G-verkon signaalin kantamaan. Maastossa kohoavat kohdat ja rakennusten tai metsäsaarekkeiden kulmat voivat muodostaa esteitä, joiden taakse voi muodostua alueita, joilla signaalin voimakkuus heikkenee simulointimalleista poiketen tasolle, jolla 5G-verkon yhteys ei enää riitä luotettavaan ja nopeaan tiedonsiirtoon. Biotalouskampuksen Älymaatila -hankkeessa (2021–2023) selvitettiin yhtenä toimenpiteenä menetelmiä 5G-verkon kantaman toiminnallisen takarajan tunnistamiseksi kenttäolosuhteissa erilaisilla maa- ja metsätalouden kohteilla. Tutkimuskohteet sijaitsivat sekä kaupallisten toimijoiden 5G-verkkojen kuuluvuuden raja-alueilla että tutkimuskohdetta varten toteutetulla erillisverkkoratkaisulla. Sekä maan pinnan korkeuserojen vaihtelun että esimerkiksi etäohjattavan työkoneen 5G-vastaaottimen sijoituspaikan havainnollistamiseksi mittaukset toteutettiin kolmella eri korkeudella maan pinnasta. Mittausmenetelmällä pystyttiin todentamaan 5G-verkon signaalin kantamaan syntyvät peittoalueen katveet ja sen muutokset eteenkin vertikaalisesti tarkasteltaessa","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"27 5","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140737362","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Tukialueen ja suuren jalostuslaitoksen vaikutus tuotannon lopettamiseen ja tuotantosuunnan vaihtamiseen suomalaisilla tiloilla","authors":"Juho Valtiala","doi":"10.33354/smst.115681","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.115681","url":null,"abstract":"Suomen maatalouden rakenne on kehittynyt voimakkaasti 2000-luvulla. Tilojen lukumäärä on laskenut ja jäljelle jäävien tilojen keskikoko vastaavasti noussut. Toisaalta monet tilat ovat päätyneet lopettamisen sijaan vaihtamaan tuotantosuuntaa. Näissä tapauksissa kyseessä on usein ollut siirtyminen kotieläintuotannosta kasvituotantoon, jossa vaadittavat investoinnit ja työmäärä jäävät keskimäärin huomattavasti kotieläintuotantoa pienemmiksi. Syyt tuotannon lopettamiseen ja tuotantosuunnan vaihtamiseen ovat moninaiset. Tilan sijainti ei lähtökohtaisesti ole keskeinen syy tuotannosta luopumiseen tai tuotantosuunnan vaihtamiseen, mutta se voi olla rasite tai etu ja siten myötävaikuttaa päätöksiin tuotantosuunnasta tai lopettamisesta. Sijaintiin liittyy monia merkittäviä tekijöitä, kuten ilmasto ja maaperä. Toisin kuin näihin tekijöihin, joihinkin tekijöihin voidaan vaikuttaa myös poliittisilla ja muilla päätöksillä. Yhtäältä maksettavat tuet vaihtelevat hieman tukialueittain, ja tästä syystä eri tukialueilla mutta lähellä toisiaan sijaitsevien tilojen tuotantopäätökset voivat erota toisistaan. Toisaalta maataloustuotteiden jalostus on voimakkaasti keskittynyttä, ja suuren jalostuslaitoksen sijainti voi aiheuttaa maatilalle joko logistista etua tai haittaa. Tämä tutkimus tarkastelee muutoksia lypsy- ja siipikarjatilojen lukumäärissä. Analyysi jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä verrataan suhteellisia muutoksia lypsykarjatilojen lukumäärissä AB- ja C-tukialueiden rajalla. Toisessa osassa tarkastellaan siipikarjatilojen etäisyyttä suurimpiin teurastamoihin. Analyysissa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Ensimmäisessä osassa eroja testattiin ristiintaulukoinnilla ja tarkasteltiin efektikokoa; toisessa osassa puolestaan käytettiin logistista regressiota. Tulokset osoittavat, että lopettaneiden tai tuotantosuuntaa vaihtaneiden lypsykarjatilojen suhteelliset osuudet eivät juurikaan eroa tukialueiden välillä. Siipikarjatilojen osalta havaitaan lähempänä suurta tuotantolaitosta sijaitsevien tilojen lopettaneen tai vaihtaneen tuotantosuuntaa selvästi kauempana sijaitsevia harvemmin. Tämä antaa viitteitä siitä, että tuotantolaitoksen sijainnilla on vaikutusta maatilan tuotantopäätöksiin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää politiikan suunnittelun apuna, ja toisaalta ne auttavat ennakoimaan tuotannon rakenteen kehittymistä eri tuotantosuunnissa.\u0000 ","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"27 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-06-06","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"123588400","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Sään ääri-ilmiöiden aiheuttama stressi näkyy timotein ja nurminadan rehuarvoissa ja kivennäispitoisuuksissa","authors":"Kirsi Järvenranta, Oiva Niemeläinen, Arja Mustonen, Johanna Nikama, Perttu Virkajärvi","doi":"10.33354/smst.115682","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.115682","url":null,"abstract":"Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Hyvinä esimerkkeinä äärisäistä ovat heinäkuun 2021 poikkeuksellinen kuivuus sekä kesän 2017 hyvin viileät kasvuolosuhteet. Sateisuuteen ja lämpötilaan liittyvät sään ääri-ilmiöt aiheuttavat haasteita rehun tuotannossa, rehuarvoissa ja kivennäiskoostumuksessa ja heijastuvat myös eläinten ravitsemukseen ja hyvinvointiin. Sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia rehun laatuun tutkittiin Tuotantovarmuutta nurmesta (VarmaNurmi) -hankkeessa. Kasvulämpötilan ja maan kosteuden vaikutusta timotein (Rhonia) ja nurminadan (Klaara) rehuarvoihin sekä ravinnepitoisuuksiin tutkittiin kasvihuoneessa kontrolloiduissa olosuhteissa kasvatusastioissa (4.4 kg maata, rm HtMr, 220 mg l-1 K, 12 mg l-1 P). Vernalisoinnin ja tasausniiton jälkeen kasvustot lannoitettiin (1000 mg N ja 680 mg K/astia/niitto ja 220 mg P/astia kokeen alussa) ja altistettiin sekä ensimmäisessä että jälkisadossa kaksi viikkoa ennen niittoa kolmelle eri lämpötilalle vuorokausirytmillä 18h/6h: 10/2 °C (kylmä), 17/12 °C (normaali) ja 25/17 °C (kuuma) sekä kolmelle kosteudelle, joissa maan vesipitoisuus oli 40 % (kuiva), 50–70 % (optimi) ja 100 % (märkä) kenttäkapasiteetista laskettuna. Kevätsadon osalta kylmäkäsittely jouduttiin poistamaan, koska kylmiöön tuli toimintahäiriö. Molemmissa niitoissa kaikkien astioiden sato korjattiin samaan aikaan. Kivennäisanalyysit tehtiin kuivatuista satonäytteistä. Rehun kivennäistasapainoa kuvaava DCAD-arvo sekä laidunhalvausriskiä ennustava GT-indeksi laskettiin ravinnepitoisuuksien perusteella. Lämpötilan ja maan kosteuden nousu lisäsivät odotetusti kuiva-ainesadon määrää ja heikensivät sulavuutta molemmissa niitoissa kummallakin kasvilla. Kasvuston raakavalkuais (RV) pitoisuus oli kevätsadossa 127–170 g kg-1 ka ja jälkisadossa 174–205 g kg-1 ka, mikä vastaa kentällä tehtyjen kokeiden RV-pitoisuuksia ja osoittaa, että kasvusto ei kärsinyt typen (N) puutteen aiheuttamasta stressistä, vaikka kasvun aiheuttama N-pitoisuuden laimenemisvaikutus oli havaittavissa. Kasvuston stressitasoa kuvaava pelkistävien sokereiden (PeS) pitoisuus laski selvästi molemmissa sadoissa lämpötilan ja maan kosteuden noustessa (jälkisadossa PeS kylmä-kuivassa 213 g kg-1 ka ja kuuma-kosteassa 63 g kg-1 ka). Tulosten perusteella suurin stressitekijä oli kuivuus, vaikka myös kylmyys rajoitti sadonmuodostusta ja nosti PeS -pitoisuutta. Lisääntyvä kosteus suosi selvästi molempien kasvien fosforin (P) ottoa ja vaikutus korostui jälkisadossa, missä erityisesti timotein P-pitoisuus kasvoi suhteessa enemmän kuin ka-sato siirryttäessä optimikosteudesta märkiin olosuhteisiin. Timotein DCAD -arvot olivat keskimäärin nataa alempia ja normaalilämpötila tuotti matalimmat arvot molemmissa sadoissa. GT-indeksi nousi lämpötilan ja maan kosteuden myötä erityisesti timoteillä. Tulosten perusteella voidaan arvioida säästressin vaikutuksia kasvuston laatuun.","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"1 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-06-06","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"131689642","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}

{"title":"Viljelijöiden näkemyksiä turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä","authors":"Elina Virkkunen, Jussi Leppänen","doi":"10.33354/smst.115651","DOIUrl":"https://doi.org/10.33354/smst.115651","url":null,"abstract":"Tavoite hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä on lisännyt painetta maataloudessa tehtäviin ilmastotoimiin. Erityisinä kehittämiskohteina ovat turvepeltojen kasvipeitteisyys ja viljely korotetulla pohjaveden tasolla ja kosteikkoviljelynä. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa käytäntöön soveltuvia keinoja vähentää turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä varten haastateltiin 19 viljelijää Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueilta kevättalvella 2020. Tutkimus oli osa RATU-hanketta. (Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn). Haastateltavat tilat varioitiin taustatekijöiden kuten tilan peltoalan, tuotantosuunnan ja turvepeltojen osuuden suhteen. Suurin osa, 15 tilaa, oli kotieläintiloja. Aineistossa oli kymmenen yli sadan peltohehtaarin tilaa. Nurmi oli 12 tilalla pääkasvi. Tilat sijaitsivat alueella, jossa turvepeltojen osuus on suuri, ja ne olivat monelle tilalle elintärkeitä. Kuudella tilalla oli viljelijän mukaan turvepeltoja 50% tai enemmän peltoalasta, kahdeksalla tilalla turvepeltojen osuus oli 20–50% peltoalasta. Turvepellot olivat viljelijöiden arvion mukaan enimmäkseen paksuturpeisia. Viljelijöiden spontaanien vastausten perusteella voitiin löytää neljä erilaista lähestymistapaa (perustyyppiä) turvepeltojen kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Yksittäinen viljelijä saattoi kuulua samaan aikaan useampaan kuin yhteen perustyyppiin:\u0000\u0000Nurmiviljelyn tehostajat (16 viljelijää) olivat valmiita parantamaan nurmisatoa, ja usein uudistamaan nurmet vasta keväällä. talviaikaisen kasvipeitteisyyden jälkeen.\u0000Kasvipeitteisyydestä kevääseen asti huolehtivat (11 viljelijää) pyrkivät lyhyeen ja vain kevääseen ajoittuvaan muokkausvaiheeseen erityisesti viljanviljelyssä ja myös viljelemään kerääjäkasveja.\u0000Päästöjen minimoijat (8 viljelijää) olivat valmiita metsittämään tai laajaperäistämään hankalien, märkien ja usein pienehköjen peltolohkojen viljelyä.\u0000Kompensoijat (5 viljelijää) korostivat tilan metsätalouden sitovan hiiltä ja siten kompensoivan maatalouden päästöjä. Muutama viljelijä suunnitteli kosteikkoa tai oli jo perustanut sen.\u0000\u0000Viljelijöiden mukaan käytäntö on jo ohjannut nurmiviljelyä turvepelloille. Turvepeltojen pohjaveden tason säätelyyn oli valmiutta, mutta varsinainen kosteikkoviljely kiinnosti selvästi vähemmän. Useimmat eivät uskoneet turvepeltojen kaasupäästöillä olevan merkittävää vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Moni haastateltava mainitsi lentoliikenteen, suurteollisuuden ja kivihiilen polton maataloutta haitallisemmiksi ilmaston kannalta.\u0000Viljelijät ehdottivat, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää:\u0000\u0000etsimällä keinoja muualtakin kuin turvepeltojen viljelystä\u0000edistämällä biokaasutuotantoa\u0000huolehtimalla tutkimuksesta, neuvonnasta ja tiedotuksesta\u0000siirtämällä tukioikeuksia pieniltä ja hankalilta lohkoilta muille pelloille\u0000tilusjärjestelyillä\u0000maksamalla korvausta hiilensidonnasta ja kasvihuonekaasujen vähentämisestä\u0000","PeriodicalId":127337,"journal":{"name":"Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote","volume":"220 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-06-06","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"125166962","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}