Annika Ravelin, Elina Laukka, T. Heponiemi, Anu Kaihlanen, Outi Kanste
{"title":"Perusterveydenhuollon johtajien kokemuksia koronaviruspandemian vaikutuksista digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen","authors":"Annika Ravelin, Elina Laukka, T. Heponiemi, Anu Kaihlanen, Outi Kanste","doi":"10.23990/sa.103248","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.103248","url":null,"abstract":"Koronaviruspandemian aiheuttama kriisitilanne on muokannut työkulttuuria terveydenhuollossa, jossa on turvauduttu yhä voimakkaammin digitaalisiin ratkaisuihin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Koronaviruspandemian vaikutuksia digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen on tutkittu vähän ja tietoa tarvitaan muun muassa terveydenhuollon organisaatioiden toiminnan jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen.\u0000 \u0000Tämän kuvailevan laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata perusterveydenhuollon johtajien kokemuksia koronaviruspandemian vaikutuksista digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin perusterveydenhuollon johtajilta (n=21) kolmesta kunnasta ja yhdestä kuntayhtymästä eri puolilta maata touko-marraskuussa 2020. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.\u0000 \u0000Tulosten mukaan koronaviruspandemian vaikutukset digitaaliseen työkulttuuriin liittyivät digitaalisen työkulttuurin kehittymiseen, muutokseen työnluonteessa sekä työyhteisön muutosvalmiuteen. Koronaviruspandemian vaikutukset digitaalisen työkulttuuriin johtamiseen liittyivät puolestaan muutosjohtamiseen, johtajan työn luonteen muutokseen ja johtajien muutosvalmiuteen.\u0000 \u0000Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koronaviruspandemia muutti nopeasti ja pysyvästi perusterveydenhuollon digitaalista työkulttuuria. Erityisesti digitaalisten työvälineiden käytön lisääntyminen muutti työssä tapahtuvaa kanssakäymistä. Johdon tuki koettiin tärkeänä digitaalisen työkulttuurin muutoksessa, sillä se stressasi ja kuormitti työntekijöitä. Tulevaisuudessa johtajien tulisi kiinnittää etäjohtamisessa huomiota suhteiden ylläpitämiseen työntekijöiden kanssa. Lisäksi niin työntekijöiden kuin johtajien IT-osaamiseen olisi syytä kiinnittää huomiota. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää digitaalisten terveyspalveluiden ja työkulttuurin kehittämisessä, johtamisessa, koulutuksessa ja työyhteisöjen muutosvalmiuden tukemisessa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"29 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-10-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795800","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Lotta Virtanen, Anu Kaihlanen, Anna-Maria Isola, Elina Laukka, T. Heponiemi
{"title":"Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia etäpalveluiden hyödyistä COVID-19-aikakaudella: Laadullinen kuvaileva tutkimus","authors":"Lotta Virtanen, Anu Kaihlanen, Anna-Maria Isola, Elina Laukka, T. Heponiemi","doi":"10.23990/sa.107405","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.107405","url":null,"abstract":"Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana.\u0000Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.\u0000Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista.\u0000Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-10-05","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796256","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Sirpa Salin, Hanna-Leena Melender, Juho T. Lehto, Minna Hökkä
{"title":"Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista","authors":"Sirpa Salin, Hanna-Leena Melender, Juho T. Lehto, Minna Hökkä","doi":"10.23990/sa.94374","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.94374","url":null,"abstract":"Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Maailman terveysjärjestön mukaan palliatiivisen hoidon tarve kasvaa lähitulevaisuudessa eniten Euroopassa suhteutettuna väestöön. Suomessa on tutkittu varsin vähän asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon kehittämistarpeista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijoista (n=222) koostuneiden työryhmien (n=36) näkemyksiä alan tärkeimmistä kehittämis- ja tutkimuskohteista lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2018, ja se koostui työryhmien työpajoissa tuottamista kahden avokysymyksen vastauksista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sisältö. Tulosten mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkeimmät kehittämiskohteet liittyivät toiminnan puitteiden, hoitokäytäntöjen sekä osaamisen kehittämiseen. Tärkeimmät tutkimuskohteet liittyivät toimintaympäristöön, potilaaseen, hoitoon, läheisiin, ammattihenkilöihin, vapaaehtoistyöhön sekä monitieteiseen tutkimukseen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat tärkeimmät elämän loppuvaiheen hoidon kehittämiskohteet, jotta tasa-arvoinen ja tasalaatuinen hoito pystytään toteuttamaan asuinpaikasta riippumatta. Työryhmien mukaan tutkimusta olisi suunnattava laajasti hoidon kaikkiin osa-alueisiin.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797152","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Gynekologisiin syöpiin liitetty stigma","authors":"Hanna-Leena Pohjola","doi":"10.23990/sa.94611","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.94611","url":null,"abstract":"Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä gynekologisiin syöpiin liitettyyn stigmaan eli häpeäleimaan. Aineisto koostui 21 vertaisarvioidusta artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.\u0000Aineisto saatiin pääasiallisesti kohdunkaulan syöpään liittyvistä tutkimuksista. Tuloksissa korostuivat erityisesti sosiokulttuuriset tekijät. Tutkimukset osoittivat, että kohdunkaulan syöpään sosiaalisesti liitetty stigma estää syöpää aiheuttavan papilloomaviruksen (HPV) testaamista ja syöpäseulontoihin osallistumista sekä viivästyttää kohdunkaulan syövän diagnosointia ja hoitoa.\u0000Tutkimusten mukaan gynekologisiin syöpiin liittyvän stigman luonne on resiprokaalinen eli vastavuoroinen: sosiaalinen stigma näyttäytyi sisäistettynä stigmana ja päinvastoin. Tällöin aineistossa keskeistä oli kohdunkaulan syöpään liittyvä välttelykäyttäytyminen ja pyrkimys stigman normalisointiin. Erityisesti sisäisen stigman eli itsensä leimaamisen merkitys korostui.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797162","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Sosiaalisia suhteita ja konkreettisia käytäntöjä","authors":"Antti Maunu, Anu Katainen","doi":"10.23990/sa.97016","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.97016","url":null,"abstract":"Ammattiin opiskelevien nuorten terveyskäyttäytyminen on ollut huolenaiheena lukuisissa tutkimuksissa ja terveyden edistämistyössä, mutta sitä ohjaavista sosiaalisista merkityksistä ja käytännöistä tiedetään vähän. Tutkimme fokusryhmähaastatteluiden avulla ja kehysanalyysiä hyödyntäen, mistä näkökulmista ja millaisten merkitysten varassa ammattiin opiskelevat kehystävät toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla tiedetään olevan terveysvaikutuksia: tupakointia, alkoholin käyttöä, liikuntaa sekä kasvisten syöntiä. Näkökulmana hyödynnämme terveyden lukutaidon keskusteluita, jotka kytkevät terveyteen liittyvän tai vaikuttavan käyttäytymisen osaksi muuta elämäntapaa, näkemyksiä ja kokemuksia. Analyysin perusteella ammattiin opiskelevat eivät tulkitse terveyteen vaikuttavia käytäntöjä somaattisen terveyden tai terveellisyyden näkökulmasta. Sen sijaan heidän näkökulmissaan korostuvat tarkasteltujen tilanteiden sosiaaliset ulottuvuudet, toimintojen kytkeytyminen osaksi arkielämän rutiineja ja etenkin kasvisten syömisen osalta sen sopivuus omaan kulttuuriseen identiteettiin. Analyysi kertoo, että terveyden viitekehys sinänsä on ammattiin opiskeleville epärelevantti. Toisaalta tulosta voidaan tulkita ammattiin opiskelevien herkkyytenä sosiaalisen osallisuuden ja kiinnittymisen teemoille, millä on tutkimusten mukaan myös vahvoja terveysvaikutuksia. Tämä haastaa laajentamaan terveyden, terveyden lukutaidon sekä terveyden edistämisen kenttää somaattisesta terveydestä sekä sen päämäärärationaalisesta tavoittelusta sosiaalisiin suhteisiin, arjen rutiineihin ja käytäntöihin sekä näiden tukemiseen. ","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797284","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Johtajuuden kehittyminen moniammatillisessa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiskoulutuksessa","authors":"Heli Kallio, Marjo Suhonen, Heikki Wiik","doi":"10.23990/sa.86077","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.86077","url":null,"abstract":"Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin kohdistuvat muutospaineet ja organisaatioiden kompleksisuus vaativat johtajuuden jatkuvaa uudistumista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla moniammatilliseen sosiaali- ja terveysalan johtamiskoulutukseen osallistuneiden johtajien johtajuuden sisällön osa-alueiden kehittymistä heidän omasta näkökulmastaan. \u0000Tutkimusaineistona olivat koulutukseen osallistuvien koulutuksen aikana tuottamat johtajuuden kehittymistä kuvaavat kirjalliset portfoliot (n=21). Analyysissä soveltaen hyödynnettiin narratiivista menetelmää ja temaattista sisällön analyysiä. \u0000Analyysin tuloksena rakentui kolme johtajuuden kehittymisen kuvausta: 1. itsejohtajuuden kehittymisen kuvaus, 2. inhimillisten voimavarojen johtajuuden kehittymisen kuvaus ja 3. muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden kehittymisen kuvaus. Tutkimuksen perusteella johtajuuden sisällön osa-alueet kehittyivät monipuolisesti moniammatillisen johtamiskoulutuksen aikana. Etenkin itsejohtajuus kehittyi yksilöllisesti koulutuksen aikana. Myös ihmisten väliseen toimintaan keskittyvässä johtajuudessa tapahtui monipuolista kehittymistä. Johtajat havaitsivat kehittyneensä etenkin muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden saralla. Tutkimus tuotti lisää tietoa itsejohtajuuden sekä muutoksen ja kompleksisuuden johtajuuden kehittymisestä puolitoista vuotta kestäneen koulutuksen aikana. Johtajuuden kehittymisestä ja kehittymisprosesseista tarvitaan jatkossa syvällisempää ja monipuolisempaa tutkimustietoa. ","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47085167","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Diagnoosin muodostuminen mahdollisuuksien pelitilassa","authors":"Johannes Routila","doi":"10.23990/sa.94873","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.94873","url":null,"abstract":"Lääketieteellisen diagnoosin tarkoitusta ja tehtävää tarkastellaan useimmiten sen moninaisten esiintymismuotojen kautta. Taudinmääritystä koskevissa tarkasteluissa on kyetty epätyydyttävästi esittämään diagnoosin saavuttamisen merkitys ja tehtävä lääketieteen kannalta. Diagnoosin merkitys havaintoja jäsentävänä totuuskäsitteenä, joka muodostaa lähtöpisteen hoitovalinnoille ja joka syntyy abduktiivisen hypoteesinmuodostuksen kautta, tarjoaa näkökulman, jossa diagnoosin muodostumista tarkastellaan mahdollisuuskäsitteen kautta. Tämä fenomenologinen tutkimus pyrkii kuvaamaan diagnostisen mahdollisuuden ilmiötä hyödyntäen Martin Heideggerin työkalun ja Lauri Routilan mahdollisuuksien pelitilan käsitteistöä. Mahdollisuutta tarkastellaan sekä loogisena että ontologisena käsitteenä pitäen se erillään todennäköisyyden käsitteestä. Tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan virheellistä diagnostista päättelyketjua edustavien tapausesimerkkien valossa. Lääketieteellisen diagnoosin todetaan muodostuvan mahdollisuuksista rajautuvasta välttämättömyydestä, joka määrittelee hoidonvalinnan toimintaympäristön. Mahdollisuuksien pelitila todetaan käyttökelpoiseksi välineeksi diagnoosinmäärittämisen jälkikäteisessä arvioinnissa. Toisaalta sillä nähdään paikkansa tapahtumanaikaisessa diagnoosimahdollisuuksien ja diagnoosin ilmiön jäsennyksessä.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797220","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pia Mäenpää, Annamarja Lamminmäki, Pirjo Kaakinen, Minna Hökkä
{"title":"Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta","authors":"Pia Mäenpää, Annamarja Lamminmäki, Pirjo Kaakinen, Minna Hökkä","doi":"10.23990/sa.102483","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.102483","url":null,"abstract":"Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa. \u0000Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. \u0000Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä. \u0000Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista. ","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-05-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795957","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}