Pelaamalla hyvinvointia?

Monet huolestuttavat kehityskulut, kuten yksinäisyys ja huoli tulevaisuudesta, nousevat esiin työelämän ja opintojen ulkopuolella olevia nuoria ja nuoria aikuisia koskevissa tutkimuksissa. Samaan aikaan digipelaaminen on yleistynyt. Pelaamista ei kuitenkaan vielä hyödynnetä palveluissa motivoinnin tukena tai työmenetelmänä. Tämän kirjoituksen tavoitteena on kuvata digipelivalmennukseen yhdistetyn hyvinvointivalmennuksen toteuttamista, siitä saatuja kokemuksia sekä valmennukseen osallistuneiden NEET-nuorten (n = 48) tavoitteita valmennukselle ja niiden saavuttamista. Artikkelin aineisto koostuu puolistrukturoiduista alku- ja loppuhaastatteluista, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Kaikilla valmennuksiin osallistuneilla oli haasteita elämäntavoissaan, ja suurin osa asetti valmennukselle hyvinvointiaan koskevan tavoitteen. Aineistosta tunnistettiin kolme erilaista ryhmää tavoitteiden saavuttamisen ja oman toiminnan osalta: toimijat, pohtijat ja epäröijät. Pelivalmennus ja yhdessä pelaaminen motivoi heitä kaikkia osallistumaan ja sitoutumaan ryhmään. Merkitykselliseksi koettiin huomion kiinnittäminen arjen valintoihin ja onnistumisen kokemukset myös pelattaessa. Tällaisella nykykulttuurin mukaisella mielekkäällä toiminnalla voisi olla jatkossa mahdollisuuksia tavoittaa ja saada NEET-nuoria osallistumaan hyvinvointia tukevaan toimintaan. Ongelmakeskeistä pelipuhetta olisi syytä kääntää kohti pelaamisen tarjoamia mahdollisuuksia.