Reiluus puntarissa: Kuusamon tuulivoima- ja kaivossuunnitelmat alueellisina kestävyyskiistoina oikeudessa, mediassa ja mielipiteissä

Alueiden käytön oikeudenmukaisuus on yksi reilun kestävyysmurroksen keskeisimpiä kysymyksiä. Kaivoksista saatavat mineraalit ja tuulivoima ovat tarpeellisia muutettaessa energiajärjestelmää hiilineutraaliksi, mutta paikallisella tasolla sekä kaivokset että tuulivoimalat aiheuttavat kiistoja. Nämä kiistat kumpuavat esimerkiksi historiallista polkuriippuvuuksista, valtasuhteista sekä tuulivoiman ja kaivosteollisuuden tuottamiin hyötyihin ja haittoihin kohdistuvista odotuksista. Yhteiskunta sääntelee alueiden käyttöä ja elinkeinojen sijoittumista kaavoitus- ja lupaprosesseilla, joissa tulisi tarkastella eri toimijoille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja sekä sovittaa niitä yhteen. Tässä artikkelissa perehdymme alueiden käyttöön liittyviin kiistoihin Lapin ja Koillismaan raja-alueille sijoittuvissa Kuusamossa ja Posiolla. Nostamme esiin eri toimijoiden alueiden käyttöön liittyviä lakiin perustuvia oikeuksia sekä näkemyksiä oikeudenmukaisuudesta ja pohdimme, miten olemassa olevia kiistoja voitaisiin ratkaista nykyistä oikeudenmukaisemmalla tavalla ja miten tulevia kiistoja voitaisiin ehkäistä. Tutkimusaineistoina käytämme Kuusamon tuulivoima- ja kaivossuunnitelmiin liittyviä oikeustapauksia, alue- ja paikallislehtien artikkeleita sekä alueen toimijoiden haastatteluja. Tutkimuksen tuloksissa korostuu tarve moniulotteiselle yhteiskunnalliselle kehittämiselle, jossa tunnistetaan ja tuodaan yhteen kestävyyden erilaisia ajallisia, paikallisia ja toiminnallisia mittakaavoja. Tähän tarvitaan oikeudenmukaisuuden eri ulottuvuuksia nykyistä paremmin tukevaa lainsäädäntöä, rakentavalla tavalla moniäänistä julkista keskustelua ja eri toimijoiden toiveiden ja arvojen yhteensovitusta poliittisessa päätöksenteossa.