Poliittinen huumori hybridissä mediaympäristössä

Väitöskirjani aiheen huomioon ottaen lienee sopivaa, että aloitan metatason sutkauksella, joka on alan piireissä kulunut, mutta suuremmalle yleisölle luultavasti tuntematon. Noin 80 vuotta sitten yhdysvaltalainen toimittajapariskunta Elwyn ja Katharine White esittivät, että huumorille, kuten sammakolle, voidaan suorittaa ruumiinavaus (White ja White, 1941). White’ien mukaan sammakko kuitenkin kuolee prosessin aikana ja avauksen sisälmykset lannistavat muita paitsi puhtaita tieteellisiä mieliä. Eli toisin sanoen huumorin analysointi ei kiinnosta juuri ketään ja huumorin hauskuus katoaa sen analysoinnin aikana. Ei kuulosta kovin hääviltä hommalta. Kieltämättä joinakin marraskuun iltoina – Timo Soinin blogitekstejä kolmatta kertaa koodatessani – olen ajatellut Whiten pariskunnan olleen oikeilla jäljillä. Rohkenen silti myös olla eri mieltä. Ensinnäkin onhan täällä väkeä, josta toivottavasti ainakin osa on paikalla kohteliaisuuden lisäksi myös aiheen mielenkiintoisuuden vuoksi. Puhtaalla tieteellisellä mielellä niin sanotusti. Toiseksi – kuten musiikin, elokuvan tai urheilusuorituksen kohdalla – huumorin analysointi ei välttämättä poista siitä saatavaa nautintoa. Sen sijaan puiminen voi jopa syventää sitä. Lisäksi parhaimmillaan analysointi lisää ymmärrystä inhimillisestä todellisuudesta, mikä lienee yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen perimmäinen tarkoitus. Oli miten oli, on aika aloittaa ruumiinavaus. __