Ympäristöaktivismin moninaisuus, tunteet ja tilallisuus

Abstract

Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Havumetsän lapset osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun metsistä ja metsäluonnonsuojelusta. Elokuva herättää pohtimaan, millaista on elää nuoruutta ja toimia luonnonsuojelun eteen 2020-luvun Suomessa. Tässä tekstissä tuon esiin dokumenttielokuvan avaamia näkökulmia (metsä)luonnonsuojeluun ja nuorten ympäristöaktivismiin kolmen teeman kautta. Nämä kolme toisiinsa kietoutuvaa teemaa ovat usein suurelle yleisölle näkymättömäksi jäävä ympäristöaktivismin monimuotoisuus, vaikeasti sanoitettava, mutta sitäkin selvemmin aistittavissa oleva ympäristöaktivismin tunnemaisema sekä ympäristöaktivismin paikat ja tilallisuus. Lopuksi pohdin, millaisiin maantieteen ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen kentillekin soveltuviin kysymyksenasetteluihin nämä teemat voisivat nivoutua.