Eroon perhekulisseista

Tiivistelmä Suhteilla omiin vanhempiin ja appivanhempiin on suuri merkitys parisuhteessa. Tämä artikkeli tarkastelee, millaisia merkityksiä relaatioilla sekä omiin että puolison vanhempiin on psyykkisesti sairaiden henkilöiden avio- ja avopuolisoiden parisuhdekertomuksissa. Artikkeli perustuu 11 psyykkisesti sairaan avio/avopuolison puolistrukturoituun, narratiiviseen haastatteluun. Haastattelut analysoitiin narratiivisella, holistisella sisällönanalyysillä. Tulokset osoittavat, että sekä relaatioita vanhempiin että appivanhempiin yhdisti kritiikki vaikenemisen ja salailun eli ”kulissien” perhekulttuureja kohtaan sekä halu irtautua tällaisesta kulttuurista omassa perhe-elämässä. Tulokset osoittavat myös, että appivanhempia syytettiin puolison psyykkisestä sairaudesta ja siihen liittyvästä salailusta. Tutkimus viittaa psyykkiseen sairauteen liittyvän stigman ja häpeän ylisukupolvisuuteen sekä psyykkisesti sairaiden henkilöiden puolisoiden orientaatioon irtautua niistä. Abstract Relationships with one’s own parents and parents-in-law are of great importance in a romantic relationship. This article examines the meanings of the relations to one’s own and one’s partner’s parents in the relationship narratives of spouses and partners of persons with mental illness. The article is based on semi-structured, narrative interviews of eleven participants. The interviews were analyzed using narrative, holistic-content analysis. The results show that the narrators were critical of the family culture of secrecy, both in relation to their own parents and their parents-in-law. Narrators aimed at changing this culture in their own family lives. Parents-in-law were blamed for the spouse’s mental illness and the associated silence and concealment. The findings point to the transgenerational stigma and shame associated with mental illness, and the desire to break free from them.