Työväenliikkeen naiskirjailijoiden perhe- ja avioliittokritiikki 1900-luvun alun suomalaisissa työväenlehdissä

Mikko Kemppainen analysoi artikkelissaan työläisperheen roolia työväenliikkeen kirjailijoiden tuotannossa. Kemppaisen tarkastelemat kirjailijat Hilda Tihlä, Elvira Willman ja Hilja Pärssinen kuvasivat kaikki työläisperheen arkielämän kurjia olosuhteita. He kritisoivat kristillistä kasvatusihannetta sekä porvarillisen naisasialiikkeen ajamaa koti-ideologiaa kapitalistista sortoa ylläpitävinä. Erityisesti porvarillisen seksuaalimoraalin tekopyhyys – naisten siveyden korostaminen ja jonkinasteisen seksuaalisen vapauden salliminen miehille – oli naiskirjailijoiden hampaissa, ja he vaativat, että samojen seksuaalimoraalisten käsitysten tuli koskea sekä miehiä että naisia. Vaikka äitiys nähtiin myös työväenluokkaisten kirjailijoiden silmin naisen tärkeimpänä tehtävänä, erityisesti Willman ja Pärssinen korostivat, että työläisnainen ei voinut toteuttaa äitiyden ihannetta niin kauan kuin yhteiskunnan sosiaaliset, moraaliset ja taloudelliset rakenteet olivt esteenä ja ylläpitivät luokkasortoa. Kemppainen osoittaa myös, miten suomalaiset 1900-luvun alun perhettä käsittelevät kirjoitukset kytkeytyivät kansainvälisiin keskusteluihin naisten asemasta ja perhekäsityksistä. Tihlä, Willman ja Pärssinen tunsivat Ellen Keyn ja Clara Zetkinin kaltaisia naisvaikuttajia ja heidän tuotantoaan. Erityisesti Pärssinen kannatti Keyn tapaan myös rotuhygieenisiä ajatuksia.