Tutkimustieto terveyden edistämisen tukena

Abstract

Meillä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että poliittisten päätösten tulisi perustua nykyistä vah vemmin tutkimustietoon. Tätä mieltä ovat poliittiset päättäjät (1), kansalaiset (2) sekä oletettavasti myös asiantuntijat ja virkamiehet. Terveyspolitiikassa yhteinen näkemys on ehkä erityi sen selkeä, sillä terveyspolitiikkaan vaikuttaa luonnontieteille ja lääketieteelle tyypillinen positi vismi. Toisaalta terveyden edistäminen osana terveyspolitiikkaa perustuu lääketieteen ohella terveystieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja käyttäytymistieteisiin. Tämä tekee terveyden edistämisestä paikoin jännitteisen kentän, jolla kiistellään siitä, mikä tutkimustieto riittää näytöksi. Käytännössä yhteinen tahtotila ei toteudu toivotusti, ja tähän vaikuttavat monet tekijät. Tut kimustietoa ei aina ole saatavilla ajankohtaisten poliittisten tavoitteiden tueksi. Tiedon puute on harvoin täydellistä. Sen sijaan on varsin tavallista, että aiheen ympäriltä löytyy paljon tietoa, mutta se ei vastaa täsmällisesti ratkaistavaan kysymykseen. Toisinaan poliittisen päätöksen kohteeksi voi ajankohtaistua ilmiö tai ongelma, joka on yllättävä ja vaatii nopeita ratkaisuja, mutta tutkittua tietoa ei todella ole saatavilla. Usein onkin realistista puhua evidence-informed päätöksenteosta evidence-based päätöksenteon sijaan. Joskus tutkimustieto sivuutetaan, koska se ei ole sopusoinnussa muiden poliittisten tavoitteiden kanssa tai se ei vastaa päättäjien ja väestön arvoja. Terveyden edistämisen kohdalla ei ole tavatonta, että vastakkain ovat tutkimustieto ja taloudelliset realiteetit. Valitettavasti taloudelliset laskelmat laaditaan usein kapeahkosta perspektiivistä, johon ei osata sisällyttää yhteiskunnallisia kokonaiskuluja tai -hyötyjä.