Helppoa kuin mallinteko – lyhyt oppimäärä elinaikamallinnukseen ja ekstrapoloinnin aiheuttamaan epävarmuuteen taloudellisessa arvioinnissa

Abstract

Uusien lääkehoitojen kustannuksia ja terveyshyötyä tarkastellaan korvattavuus- tai käyttöönottopäätöstä tehtäessä terveystaloudellisen mallinnuksen avulla. Uusiin hoitoihin liittyvää tutkimusdataa on usein saatavilla tarpeeseen nähden liian lyhyeltä ajalta, jolloin hoitojen terveyshyötyjä ja kustannuksia joudutaan mallintamaan seuranta-ajan jälkeiselle ajalle ekstrapoloimalla. Tämä ajallinen epäsuhta lisää mallinnusten tuloksiin ja päätöksentekoon ajallista epävarmuutta. Tässä artikkelissa esitellään lukijalle parametrista elinaikamallinnusta ja ekstrapolointia sekä havainnollistetaan ekstrapoloinnissa käytettävän elinaikamallin valinnan ja seuranta-ajan pituuden vaikutusta keskimääräisten elinaikaennusteiden tarkkuuteen immuno-onkologisissa hoidoissa. Tutkimusaineistona käytettiin avointa synteettistä aineistoa, joka pohjautuu myelooisen leukemian hoidon kliinisen tutkimuksen seuranta-aineistoon. Seuranta-ajan pituuden vaikutusta elinaikamallin ennusteeseen tutkittiin pilkkomalla kokonaisseuranta-aineisto lyhyempiin datajoukkoihin ja ekstrapoloimalla hoitovasteita käyttäen vaihtoehtoisia parametrisia elinaikamalleja. Elinaikamalleja verrattiin koko aineiston elinaikakäyriin ja niiden onnistumista arvioitiin selviytymisosuuksien ja rajatun keskimääräisen selviytymisajan perusteella eri aikapisteissä. Käytetyt elinaikamallit aliarvioivat selviytymisosuutta ja rajattua keskimääräistä selviytymisaikaa verrattuna koko tutkimusaineistoon. Erot tuloksissa olivat suuria eri elinaikamallien välillä ja pidempään seuranta-aikaan sovitetut elinaikamallit tuottivat tarkempia ennusteita. Käytetyt mallinvalintakriteerit eivät pystyneet ennustamaan parhaiten onnistuneita malleja. Terveystaloudellisen mallinnuksen yhteydessä käytettävän elinaikamallin valinnalla ja tutkimusaineiston seuranta-ajan pituudella on merkittävä vaikutus ekstrapoloinnin luotettavuuteen. Immunoonkologisten hoitojen erityispiirteet, kuten nopea riskinmuutos ja pitkäaikainen selviytyminen, on otettava huomioon mallia valittaessa ja epävarmuutta arvioitaessa. Mallin valintaan ja lopputuloksen arviointiin on käytettävissä erilasia työkaluja, joiden käyttökelpoisuus rajoittuu kuitenkin seurantadatan pituudelle. Joustavat mallinnusmenetelmät voivat parantaa elinaikamallin tarkkuutta etenkin immuno-onkologisten hoitojen osalta. Elinaikamallinnuksessa on kiinnitettävä huomiota seuranta-aineiston ominaisuuksiin ja tunnuslukuihin, elinaikamallin valintaan, sekä lopputuloksen uskottavuuteen. Epävarmuutta ei voida poistaa mallista kokonaan.