Omantunnon stressi hyvinvoinnin riskitekijänä terveydenhuollossa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisen sairaanhoitopiirin potilastyötä tekevän henkilöstön (n = 735) omantunnon stressiä ja sen yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työn merkityksellisyys omantunnon stressin ja työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena mallina toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että omantunnon stressi on riskitekijä työuupumukselle. Vaikka työn merkityksellisyyden kokemukset olivat yleisiä potilastyössä ja sen kokeminen oli yhteydessä vähäisempään työuupumukseen, ei työn merkityksellisyyden kuitenkaan havaittu suojaavan omantunnon stressin aiheuttamalta työuupumukselta. Yleisimmin kohdattavia eettisesti haastavia tilanteita olivat kokemukset potilaiden riittämättömästä kohtelemisesta ja ristiriitaisten vaatimusten kohtaaminen työssä. Tällaisista tilanteista koettiin myös paljon huonoa omaatuntoa. Näin ollen terveydenhuoltohenkilöstön omantunnon stressin ja uupumuksen vähentämiseksi heille tulisi taata työolosuhteet, jotka mahdollistavat työn tekemisen ammattinsa määräysten, eettisten sääntöjen ja arvojen mukaisesti huolimatta lisääntyvistä kustannustehokkuusvaatimuksista.