Onko sektorilla väliä? Julkisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijoiden ylläpitämien matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen keskinäiset erot ja yhtäläisyydet

Tutkimuksen lähtökohdat: Artikkelissa käsittelemme julkisen ja kolmannen sektorin organisaatioiden ylläpitämiä, kaikille avoimia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joiden tavoitteena on muiden muassa haavoittuvassa asemassa olevien sosiaalisen osallisuuden tukeminen ja edistäminen. Kohtaamispaikkatoimintaa ylläpitävät monet eri lähtökohdista toimivat tahot, mutta toimintakenttää koskeva tutkimus on hyvin vähäistä. Kysymme, millä tavoin kohtaamispaikat ilmentävät omien sektoriensa piirteitä ja millä tavoin eri sektoreille yhteisiä kohtaamispaikkatoiminnan kentän käytäntöjä. Tarkastelemme näitä eroja ja yhtäläisyyksiä yhdessä suuressa suomalaiskaupungissa hyödyntäen hybridisaation teoreettista näkökulmaa. Menetelmät: Tutkimus perustuu julkisen ja kolmannen sektorin matalan kynnyksen kohtaamispaikojen työntekijöille tehtyyn kyselyyn (N=53, vastausprosentti 77 %). Kuvaamme vastausten jakaumia soveltuvilla sijaintia ja hajontaa kuvaavilla tunnusluvuilla. Sektoreiden välisiä ja kolmannen sektorin sisäisiä eroja tarkastelemme soveltuvilla epäparametrisilla menetelmillä. Tulokset ja päätelmät: Eri sektoreiden kohtaamispaikat erosivat toisistaan useiden hybridiorganisaatioteorian määrittelemien sektorikohtaisten ydinelementtien osalta. Omistajuus, taloudelliset resurssit ja toiminnalliset prioriteetit erottivat eri sektoreiden kohtaamispaikkoja toisistaan eniten. Toisaalta myös hybridisaatioksi tulkittavia yhtäläisyyksiä eri sektoreita edustavien paikkojen välillä löytyi. Päätösvallan ja inhimillisten resurssien suhteen erot olivat pieniä tai vaikeasti tulkittavia. Tuloksemme osoittavat, että kumpikin sektori voi omaksua piirteitä toisiltaan. Lisäksi tuloksissamme on nähtävissä kolmannen sektorin sisäistä erilaisuutta; paikat jakautuivat työntekijävaltaisempiin ja resursseiltaan turvatumpiin (eli julkista sektoria näiltä osin muistuttaviin) kolmannen sektorin kohtaamispaikkoihin sekä perinteisempiin, jäsenlähtöisiin oma-aputoimijoihin, jotka taas kokevat resurssinsa heikommiksi.