Nautojen juomiskäyttäytymistä ja vedenkulutusta mittaavat teknologiat ja niiden sovellutukset – kirjallisuuskatsaus

Kotieläinten automaattinen monitorointi teknologiaa käyttäen mahdollistaa eläinten terveyden ja tuotannon parantamisen sekä työn tehostamisen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista edistyksellistä teknologiaa on saatavilla nautojen yksilökohtaisen vedenkulutuksen ja juomiskäyttäytymisen mittaamiseen sekä miten kyseistä teknologiaa voidaan hyödyntää tai on hyödynnetty nautojen tuotannon, terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa. Vaakavesikuppiin ja eläimen RFID-tunnistukseen perustuvaa kaupallista teknologiaa on saatavilla useilta valmistajilta (esim. Hokofarm Group, Intergado, Vytelle). Tämä teknologia mittaa juomiskäyttäytymistä ja vedenkulutusta hyvin luotettavasti, mutta on kallista käytännön maatiloille. Kiihtyvyysanturit yksinään tai yhdistettyinä painesensoriin (RumiWatch) eivät mittaa juomiskäyttäytymistä luotettavasti, vaikka toimivat syömiskäyttäytymisen mittaamisessa hyvin. Reaaliaikainen paikannusjärjestelmä (RTLS) ja RFID-teknologia (yksinään käytettynä) antavat tietoa eläimen juomakupilla oleskelusta, mutta eivät kerro itse juomisesta tai vedenkulutuksesta. Etäluettavat vedenvirtausmittarit mittaavat vedenkulutusta ryhmätasolla. Prototyyppilaitteistoissa tai tutkimusta varten rakennetuissa mittausasemissa on usein yhdistetty useita teknologioita (RFID-tunnistus, vedenvirtausmittarit, valokennoteknologia ja/tai konenäkö). Nämä mittauslaitteistot ovat antaneet vaihtelevan tarkkaa tietoa eläinten juomiskäyttäytymisestä ja/tai vedenkulutuksesta. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että naudan sairastuessa kliinisesti tai subkliinisesti sen juomiskäyttäytyminen muuttuu (kesto tai frekvenssi). Näitä muutoksia ovat aiheuttaneet esimerkiksi hengitystietulehdus lihanaudoilla, ontuminen, subkliininen hypokalsemia, subkliininen ketoosi, kliininen ja subkliininen utaretulehdus lypsylehmillä sekä vasikkaripuli. Joissain tutkimuksissa sairastuminen on vaikuttanut jopa vedenkulutukseen. Siten tieto eläimen juomiskäyttäytymisessä ja/tai vedenkulutuksessa tapahtuneesta muutoksesta, mahdollisesti yhdistettynä muuhun eläimestä saatavaan tietoon, voisi toimia merkkinä eläimen sairastumisesta tai hyvinvoinnin vaarantumisesta ja olla pohjana varhaiselle varoitussignaalijärjestelmälle tai osana sitä. Nautojen vedenkulutusta ja juomiskäyttäytymistä ei käytetä laajamittaisesti nautojen terveyden ja tuotannon seurannassa. Osaltaan syynä on puute kohtuuhintaisista maatilakäyttöön soveltuvista juomavesilaitteistoista, jotka pystyvät eläinkohtaiseen automaattiseen mittaukseen. Nautojen vedenkulutuksen ja juomiskäyttäytymisen mittaamisella olisi useita mahdollisia sovellutuksia. Esimerkiksi muutokset vedenkulutuksessa voisivat kertoa häiriöistä juomavesilaitteiston toiminnassa tai veden laadussa. Laiduntavien eläinten vedenkulutuksen etäseuranta voisi pienentää eläinten valvontaan kuluvaa työmäärää. Yksilökohtaisen tiedon avulla erityistä huomiota tarvitsevien eläinten tunnistaminen voisi helpottua.