Kompaktikaupungin tuntematon maisema – Espoon Matinkylän suunniteltu ja yhdessä tuotettu maisemaarkkitehtuuri 1970–1980-luvuilla

Abstract

1970-luvun kompaktikaupunkivaihetta leimaa yleisesti mielikuva ankeista betonilähiöistä, elementtirakentamisesta ja epäonnistumisesta hyvän kaupunkiympäristön tavoittelussa. Artikkelimme tarkoituksena on tuoda esille täydentäviä näkökulmia tähän rakentamista ja kielteisyyttä korostavaan tulkintaan. Tarkastelemme historiankirjoituksessa tuntemattomaksi jäänyttä lähiöiden maisema-arkkitehtuuria. Kysymme, millaisia pyrkimyksiä kompaktikaupungin maisema-arkkitehtuuri ilmensi ja miten maisema-arkkitehdit ja asukkaat tuottivat hyvää asuinympäristöä. Matinkylän tapaustutkimuksen avulla havainnollistamme, että tiukan ruutukaavan ja metsämaiseman kohtaamisesta syntyi omaleimainen lähiömaisemakudelma, jossa metsäkaupungin suunnitteluperiaatteet yhdistyivät kompaktikaupungin kaupunkimaisiin pyrkimyksiin. Osoitamme myös, miten kaupunginosatoiminnan avulla parjattua lähiötä sekä konkreettisesti parannettiin talkoin ja perusparannusprojektein ettäsymbolisesti rakennettiin kotiseuduksi.